Takavarikko- ja haltuunottolait

Näpit irti varoistani!

Kirjoittanut: Judy Osburn

Kun liittovaltion hallinto takavarikoi autoja, veneitä, rahaa, kiinteistöjä ja muuta henkilökohtaista omaisuutta, toiminnassa ovat käytännöt, jotka saivat alkunsa keskiaikaisesta taikauskosta.

Nämä in rem haltuunottolait ovat siviilioikeuden riitajuttuja itse omaisuutta vastaan. Omaisuutta pidetään syyllisenä ja tuomitaan, aivan kuin se olisi henkilö eikä jotakin liikkumatonta ja ei-tuntevaa.

Tämän "henkilöimiskertomuksen" mukaan omaisuus on syytetty – eikä omistajan syyllisyydellä tai syyttömyydellä ole merkitystä. Käyttämällä siviilioikeuden menettelyä takavarikkokäytäntöihin hallitus väistää miltei kaikkia perustuslain yksilölle tarjoamia suojauksia.

Kuudennen perustuslain lisäyksen takuuta oikeudesta asianajajaan ei ole. Kaksikymmentä päivää takavarikon jälkeen omaisuus menetetään automaattisesti, ilman tuomarin tai valamiehistön tarkastelua – ellei omistajalla ole tarvittavia resursseja toimenpiteisiin puuttumiseen.

Siviililakimiehillä on paljon pidäkkeitä ja lain tämän osa-alueen tuntijat ovat harvassa.

Ne, jotka pystyvät keskeyttämään nämä automaattiset lainvastaiset takavarikkotoimenpiteet, löytävät itsensä lain "peilimaailmasta", jossa omaisuutta pidetään syyllisenä kunnes se todistetaan syyttömäksi; omistajan (nyt saamamiehen) syyttömyys ei käy puolustuksesta; kuulopuheet hyväksytään todisteiksi omaisuuden "syyllisyydestä", mutta niitä ei hyväksytä todisteiksi sen syyttömyydestä; lisäksi hallituksen vaatimus omaisuuteen "yhdistyy takaisin" laittoman toimen ajankohtaan, joten jokainen, jolla on ollut myöhempää kiinnostusta omaisuutta kohtaan, on hallituksen takavarikkovaatimuksen kohteena.

Tätä "takaisinyhdistymisen periaatetta" ei käytetä ainoastaan "saastuneen" omaisuuden tietämättömiin ostajiin tai hallussapitäjiin, vaan myös puolustusasianajajalle suoritettaviin maksuihin. Omaisuus on takavarikon alainen sen "käyttötarkoituksen" ollessa huumerikoksen helpottaminen, säätelyn ulottuessa näin toiminnasta ajatusten säätelemiseen.

Jokaista perustuslaillisen oikeuden rikkomista käytetään sen jälkeen pohjana vielä seuraavan oikeuden tuhoamiseen.

Viidennen lisäyksen "syytön kunnes syylliseksi todistetaan"-menettelytapaa käytetään tuhoamaan kielto samasta rikoksesta uudelleen syyttämisestä. Jopa rikossyytteistä luopuminen ei estä saman asian uudelleenkäsittelyä, koska toisessa oikeudenkäynnissä syytetyn on esitettävä todisteet syyttömyydestään.

Toisin kuin henkilöiden välisissä oikeudenkäynneissä, hallitus on immuuni vastakanteelle. Hallitus voi käyttää rajoittamattomia resurssejaan nostaakseen oikeusjutun toistuvasti uudelleen siinä toivossa, että saa yhden valamiehen vakuutettua siitä, että syytetty ei esittänyt tarpeeksi vahvaa todistusaineistoa syyttömyydestään.

Koska korkein oikeus pitää kiinni kannastaan, että on perustuslain mukaista takavarikoida omaisuutta "in rem" henkilöltä, joka on täysin syytön ja pitää hyvää huolta omaisuudesta, alemmat oikeusasteet päättelevät, että kahdeksannen perustuslain lisäyksen kielto julman ja liiallisen rangaistuksen tai sakon epätavallisesta käytöstä ei voi koskea edes pieniin huumerikkeisiin syyllistyneitä.

Oikeus valamiehistöön oikeudenkäynnissä raukeaa automaattisesti ellei vaatimusta esitetä tarkoin määritellyn ajan sisällä. Mikäli omaisuus takavarikoitiin purjehduskelpoisilla vesillä, oikeutta valamiehistöön ei ole.

Vangitulla kantajalla ei ole välttämättä edes oikeutta olla läsnä takavarikkotoimenpiteissä. Jos omaisuus on arvoltaan alle 100 000 dollaria tai se on liikenneväline, jota syytetään salakuljetustavaran kuljettamisesta, oikeus oikeudenkäyntiin täytyy ostaa "kulutakuun" kautta, joka on 10 % omaisuuden arvosta. Hallitus pidättää omaisuuden hallinnan itsellään eikä ole vastuussa sen kunnon huonontumisesta.

Toisin kuin henkilöiden välisissä oikeudenkäynneissä, hallitus on asianomistajana immuuni vastakanteelle.

Englantilainen keskiaikainen tapaoikeus sääti, että mikä tahansa ihmisen kuoleman aiheuttanut esine otettiin haltuun. Nimellä "deodand" (lat. "Jumalalle määrätty" - suom. huom.) kutsuttu esine, kuten ase tai hallinnasta karanneet härkävaljakon kärryt, henkilöitiin ja julistettiin saastuneeksi tai pahaksi ja määrättiin kuninkaalle menetetyksi. Takavarikoista tuli Kruunun tärkein tapa pakkoperiä veroja. Rikollisten ja maanpetturien tilusten takavarikot lisäsivät merkittävästi Kruunun maa-alueita.

Englannin Kruunun langettamat takavarikot johtivat omaisuuden menettämislakien (tuomitsemista seuraavan takavarikon) kieltämiseen Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisessä artiklassa.

Perustuslaki kieltää myös maanpetoksesta johtuvan tilusten takavarikoimisen. Ensimmäinen kongressi sääti yhä voimassa olevan lain, joka ilmoittaa, että "yksikään syylliseksi todistaminen tahi tuomio ei saa aikaansaada veren turmelusta tahi omaisuuden menettämistä".

Varhaiset amerikkalaiset sisällyttivät kuitenkin in rem toimenpiteitä merenkulkulakiin, jotta vihollisen laivoja voitiin ottaa haltuun merellä ja näin pakottaa heidät maksamaan tullimaksut ja verot.

Kesti sisällissodan puhkeamiseen asti kunnes näitä tullikäytäntöjä muutettiin perusteellisesti etelävaltiolaisten kapinallisten rankaisemiseksi.

Vuoden 1862 takavarikkoasetuksen vastustajat kutsuivat in rem -toimenpiteitä "ei miksikään muuksi kuin silmänkääntötempuiksi, jotka on suunniteltu perustuslaillisten rikosoikeudenkäyntien vaatimusten välttämiseksi", ja ennusti, että mikäli laki hyväksyttäisiin "rikosoikeudellisessa lakitieteessämme tulee tapahtumaan täydellinen vallankumous – – huolimatta kaikista perustuslain turvatakuista."

Asetus kuitenkin hyväksyttiin ja pian se haastettiin.

Kentuckyn osavaltion korkein oikeus piti sitä perustuslain vastaisena, sanoen "Nämä in rem toimenpiteet voivat tänään olla välineitä kapinallisten rankaisemiseksi, mutta tulevaisuudessa ne saattavat olla sorron, epäoikeudenmukaisuuden ja hirmuvallan instrumentteja."

USA:n korkein oikeus oli sitä mieltä, että jos hallitus käytti asetusta sotatoimissa ja ainoastaan vihollisjoukkoihin, oli se perustuslain mukaista, koska se edesauttoi sodan pikaista loppumista.

Tänä päivänä "huumesodan" suuret intohimot ovat saaneet kongressin jälleen kerran käyttämään in rem -käytäntöjä rangaistuksien langettamiseen ilman häiritseviä perustuslain ja oikeuslain (Bill of Rights) kansalaiselle tarjoamia suojauksia.


Palaa sivulle: Liitteet


Siirry lukuun:
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16
Loppusanat - Liitteet - Lisämateriaali

Bookmark and Share

banneri-pieni.png
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 2.5 License.