Luku 6 Alkup

Kannabislääkkeet lääketieteellisessä kirjallisuudessa

Auktoriteettinamme on kokoelma kirjallisuutta alkaen ikivanhoista lääkeaineluetteloista; kiinalaisista ja hindulaisista farmakopeoista ja lähi-idän nuolenpääkirjoituslaatoista, jatkuen tälle vuosisadalle, sisältäen vuosien 1966-76 yhdysvaltalaisen kannabistutkimuksen renessanssin - jotakuinkin 10 000 erillistä tutkimusta koskien hamppukasvista saatavia lääkkeitä ja niiden vaikutuksia. Kattava yhteenveto näistä teoksista toimii tämän lääketiedettä käsittelevän luvun tärkeimpinä lähdetietoina, samoin kuin monien tutkijoiden käynnissä olevat haastattelut.

Edullista, helposti saatavaa yrttiterveydenhoitoa

Yli 3500 vuoden ajan kannabis/hamppu/marihuana on ollut kulttuurista ja maasta riippuen joko eniten käytetty tai yksi eniten käytetyistä lääkekasveista. Mukaanlukien: Kiina, Intia, Lähi- ja Keski-Itä, Afrikka ja roomalaiskatolilaisuutta edeltävä Eurooppa (ennen vuotta 476 jKr.)

Tri Raphael Mechoulam, NORML-järjestö, High Times- sekä Omni-lehti (syyskuu 1982) ilmaisevat kaikki että jos marihuana olisi laillista, se korvaisi välittömästi 10-20% kaikista reseptilääkkeistä (perustuen vuoteen 1976 mennessä tehtyihin tutkimuksiin). Lisäksi Mechoulamin arvion mukaan 40-50% kaikista lääkkeistä, mukaan lukien patentoidut lääkkeet, voisi sisältää joitakin ainesosia kannabiskasvista kun se tutkittaisiin yksityiskohtaisesti.

(Lue Yhdysvaltojen hallituksen rahoittamia tutkimuksia kuten esitelty teoksissa Cohen & Stillman, Therapeutic Potential of Marijuana, 1976; Roffman, Roger, Marijuana as Medicine, 1980; Mikuriya, Tod, M.D., Marijuana Medical Papers, 1972; Samoin Tri Norman Zinbergin, Tri Andrew Weilin; Tri Lester Grinspoonin tutkimukset sekä Yhdysvaltojen hallinnon Presidentillisen komission [Shaferin komissio] katsaukset vuodelta 1972; Tri Raphael Mechoulam, Tel Aviv/Jerusalem Univ. 1964-97; W.B. O'Shaunessy monograph, 1839; ja Jamaikan pitkäaikaistutkimukset I & II, 1968-74; Costa Ricalaiset tutkimukset vuoteen 1982; U.S. Coptic studies, 1981; Ungerlieder; U.S.A:n armeijan tutkimukset 1950- ja 60-luvuilta.)

19. vuosisadan supertähti

Marihuana oli Amerikan suosituin kipulääke kuudenkymmenen vuoden ajan ennen aspiriinin keksimistä vuoden 1900 paikkeilla. Vuodesta 1842 aina vuoteen 1900 kannabis muodosti puolet kaikista myydyistä lääkkeistä, eikä sen aikaan saamaa pilveä käytännössä pelätty lainkaan.

Tri W.B. O'Shaugnessyn, erään kunnioitetuimman Kuninkaallisen Tiedeakatemian jäsenen, vuonna 1839 laatima erikoisraportti kannabiksen käyttötavoista oli aivan yhtä tärkeä 19. vuosisadan keskivaiheen länsimaiselle lääketieteelle kuin antibioottien (kuten penisilliini ja terramysiini) keksiminen oli 20. keskivaiheen lääketieteelle.

Itse asiassa Ohion lääketieteellisen yhdistyksen Cannabis Indica -komitea päätteli että "Tärkeät raamatulliset kommentaattorit [tutkijat]" uskovat että "Vapahtajallemme juuri ennen ristiinnaulitsemista tarjottu viini johon oli sekoitettu mirhaa/sappea oli erittäin todennäköisesti intianhamppuvalmistetta."

(Kopio, Ohion osavaltion lääketieteellisen yhdistyksen 15. vuositapaaminen 12-14. kesäkuuta, 1860, sivut 75-100.)

Vuosien 1850 ja 1937 välillä Yhdysvaltojen lääkeluettelo listasi kannabiksen ensisijaiseksi lääkkeeksi yli sataan erilliseen sairauteen tai tautiin.

Koko tämän ajan (yli 1000 vuotta eKr. - 1940-luvulle asti) tutkijoilla, lääkäreillä ja lääkkeiden valmistajilla (Eli Lilly, Parke-David, Squibb jne.) ei ollut aavistustakaan kannabiksen aktiivisista aineosista kunnes Tri. Mechoulam löysi THC:n vuonna 1964.

20. vuosisadan tutkimus

Kuten aiemmissa kappaleissa on hahmoteltu, AMA (Amerikan lääkärijärjestö) ja lääkeyritykset todistivat vuoden 1937 Marihuana Tax Actia vastaan koska kannabiksella tiedettiin olevan paljon lääketieteellistä potentiaalia eikä se ollut koskaan aiheuttanut havaittavaa riippuvaisuutta tai yliannostuskuolemia.

He olivat sitä mieltä että oli olemassa mahdollisuus että kunhan kannabiksen aktiiviset aineosat (kuten THC delta-9) eristettäisiin ja oikea annostelu vakiinnutettaisiin, kannabiksesta voisi tulle ihmelääke.

Kului kuitenkin 29 vuotta ennen kuin amerikkalaiset tiedemiehet pystyivät aloittamaan edes kannabislääkkeiden tarkastelun.

Tri Raphael Mechoulam eristi THC Delta-9 -molekyylin Tel Avivin yliopistossa vuonna 1964. Hänen työnsä vahvisti Princetonin professori Taylorin tutkimukset. Taylor johti luonnollisten THC Delta-9 prekursorien tutkimusta ja tunnistamista 1930-luvulla. Myös Kahn, Adams ja Loeve työskentelivät kannabiksen aktiivisten aineosien kokoonpanon tutkimuksessa 1944.

Vuodesta 1964 alkaen yli 400 erillistä aineyhdistettä on eristetty kannabiksesta yli tuhannesta epäillystä yhdisteestä. Ainakin 60 eristetyistä aineyhdisteistä on terapeuttisia. Yhdysvallat kielsi kuitenkin tämän kaltaisen tutkimuksen Harry Anslingerin byrokraattisella käskyvallalla vuoteen 1962 asti, jolloin hän oli pakotettu jäämään eläkkeelle. (Omni-lehti, syyskuu 1982).

Kasvava hyväksyntä

Vuoteen 1966 tultaessa miljoonat nuoret amerikkalaiset olivat alkaneet käyttää marihuanaa. Huolestuneet vanhemmat ja hallitus, haluten tietää vaaratekijät jotka heidän lapsensa riskeerasivat, aloittivat kymmenien ja myöhemmin satojen marihuanan terveysvaikutustutkimusten rahoittamisen.

Vanhemman sukupolven mieliin olivat juurtuneet 30 vuotta jatkuneet Anslingerin ja Hearstin kauhutarinat murhista, julmuuksista, raiskauksista ja jopa "zombiepasifismista".

Liittohallinnon rahoittamien tutkimusten tulokset alkoivat helpottaa amerikkalaisten pelkoja kannabista kohtaan ja sadat uudet tutkimukset esittivät että hamppukasvin sisällä oli piilossa uskomattomia hoidollisia potentiaaleja omaava lääkejoukko. Hallitus rahoitti yhä uusia ja uusia tutkimuksia.

Pian lukuisat amerikkalaiset tutkijat saivat myönteisiä tuloksia käyttäessään kannabista anoreksiaan, kasvaimiin ja epilepsiaan sekä yleisantibioottina. Kasaantuvat tutkimustulokset näyttivät suotuisia todisteita Parkinsonin taudin, anoreksian, multippeliskleroosin eli MS-taudin ja lihasrappeuman hoidossa; lisäksi tuhannet anekdoottiset tapauskertomukset antoivat aihetta kliinisille lisätutkimuksille.

Ennen vuotta 1976 raportteja kannabiksen myönteisistä vaikutuksista ja uusista hoidollisista käyttötavoista ilmestyi miltei viikoittain lääketieteellisissä julkaisuissa ja kansallisessa lehdistössä.

Kansallinen konferenssi ylisti kannabiksen terapeuttista potentiaalia

Marraskuussa 1975 käytännössä kaikki Amerikan johtavat kannabistutkijat tapasivat Asilomarin konferenssikeskuksessa Pacific Grovessa, Kaliforniassa. NIDA sponsoroi seminaareja joissa käsiteltiin heidän tutkimuksiaan varhaisimmista kaikkein tuoreimpiin löydöksiin.

Kun seminaarit oli pidetty, käytännössä kaikki tiedemiehet tulivat johtopäätökseen että liittohallinnon tulisi siihen asti kerätyn vahvan todistusaineiston perusteella kiirehtiä rahoittamaan lisätutkimuksia verovaroin.

He olivat sitä mieltä että veronmaksajille tulisi tiedottaa että oli olemassa pätevät, oikeutetut syyt julkisen terveydenhuollon jatkaa laajamittaisia kannabishoitotutkimuksia. Vaikuttaa siltä että kaikki osallistujat uskoivat näin. Useat heistä (kuten Mechoulam) uskoivat että kannabiksesta tulisi yksi maailman tärkeimmistä lääkkeistä 80-luvun puoliväliin mennessä. Maaliskuussa 1997 Bio-Fach -messuilla Frankfurtissa pitämässään puheessa Mechoulam oli yhä sitä mieltä että kannabis on maailman paras yleislääke.

Marihuanan tutkimuskielto

Kuitenkin vuonna 1976 juuri kun monitieteellisen marihuanatutkimuksen olisi pitänyt siirtyä toisen, kolmannen ja neljännen sukupolven tutkimuksiin (katso Therapeutic Potential of Marijuana ja NORML:n arkistot), "yllättävä" Yhdysvaltojen hallituksen linjaus kielsi jälleen kaiken liittohallinnon lupaavan marihuanan hoidollisten vaikutusten tutkimuksen.

Tällä kertaa tutkimuskielto saatiin aikaan Yhdysvaltalaisten lääkealan yritysten onnistuneesti anoessa liittovaltion hallinnolta lupaa rahoittaa ja arvostella tutkimustyö sataprosenttisesti.

Edeltävän kymmenen vuoden aikana suoritetut tutkimukset olivat osoittaneet valtavasti lupaavuutta luonnollisen kannabiksen hoidollisessa käytössä. Tämä potentiaali luovutettiin kaikessa hiljaisuudessa suuryritysten käsiin - ei suuren yleisön hyödyksi vaan lääkinnällisen tiedon salaamiseksi.

Tämä suunnitelma, selittivät lääkkeiden tehtailijat, antoi yksityisille lääkeyrityksille aikaa kehittää patentoitavia synteettisiä kannabismolekyyleja ilman kustannuksia liittovaltiolle ja lupasi lisäksi "hoitoa ilman kannabispilveä".

Vuonna 1976 presidentti Fordin hallinto, NIDA sekä DEA ilmoittivat tosiasiassa että yhdenkään riippumattoman (lue: yliopiston) tutkimuksen tai liittovaltion terveysohjelman ei enää sallittaisi tutkia luonnollisen kannabiksen tai sen johdannaisten käyttöä lääkkeenä. Tämä sopimus tehtiin ilman minkäänlaisia suojakeinoja jotka takaisivat lääketeollisuuden yhtiöiden rehellisyyden; niiden annettiin säädellä itse itseään.

Yksityisten lääkeyritysten annettiin tehdä jonkin verran "ilman pilveä" -tutkimuksia, mutta se olisi ainoastaan Delta-9 THC tutkimusta, ei yhdenkään muun yli neljänsadan potentiaalisesti terapeuttisen kannabisisomeerin tutkimusta.

Miksi lääkefirmat juonittelivat saadakseen marihuanatutkimuksen kokonaan hallintaansa? Koska USA:n hallituksen tutkimukset (1966-76) olivat osoittaneet ja varmistaneet satojen tutkimusten kautta että jopa "luonnollinen" jalostamaton kannabiskasviaines oli "paras ja turvallisin lääke" useisiin vakaviin terveysongelmiin.

1988: DEA:n tuomari arvioi että kannabiksella on lääkinnällistä arvoa

Huumevirasto DEA:n oma konservatiivinen lainopillinen asiantuntija tuomari Francis Young, kuunneltuaan lääketieteellisiä todistuksia viidentoista päivän ajan ja luettuaan satoja DEA/NIDA-dokumentteja jotka oli tarkoitettu kumoamaan marihuanan laillistamisaktivistien esittämiä todisteita, päätyi syyskuussa 1988 toteamaan että "marihuana on eräs ihmiskunnan turvallisimmista terapeuttisesti aktiivisista aineista".

Huolimatta todisteiden ylivoimaisuudesta silloinen DEA:n johtaja John Lawn määräsi joulukuun 30. päivänä 1989 että kannabis säilyisi listattuna I-luokan narkoottiseksi aineeksi, jolla ei ole tunnettua lääketieteellistä käyttöä. Hänen seuraajansa Rober Bonner, jonka nimitti vanhempi Bush ja piti virassa Clinton, oli vieläkin julmempi suhtautumisessaan hamppuun/marihuanaan lääkkeenä. Clintonin 1993 nimittämä DEA-johtaja Thomas Constantine ylläpitää jopa Bonneriakin huonompaa politiikkaa.

Eli … jos kaikki tämä on ollut tiedossa vuodesta 1975, mitä meidän hallituksemme oikein odottaa?

Lääkeyritysten liikevoittojen suojelua

NORML, High Times ja Omni (joulukuu 1982) ilmaisevat että Eli Lilly, Abbott Labs, Pfizer, Smith, Kline & French ja muut menettäisivät satoja miljoonia, jopa miljardeja dollareita vuosittain, ja monia miljardeja enemmän kolmannessa maailmassa, jos marihuana olisi laillista Yhdysvalloissa.*

*On muistettava että 1976, Fordin hallinnon viimeisenä vuonna, nämä lääkeyritykset saivat itsepintaisuudellaan (erityisesti voimakkaalla lobbaamisella) liittohallinnon lopettamaan kaiken myönteisen lääkekannabistutkimuksen.

Kettu terveydenhuollon kanalassa

Lääkefirmat ottivat hallintaansa kaiken tutkimuksen ja synteettisten THC, CBD, CBN ym. analogien rahoituksen, luvaten että tuotteita ei tuotaisi markkinoille ennen kuin ne olisi saatu "pilvettömiksi". Eli Lilly kehitti Nabilonen ja myöhemmin Marinolin, synteettiset THC Delta-9:n pikkuserkut, ja lupasi valtiolle mahtavia tuloksia.

Vuonna 1982 Omni-lehti totesi että yhdeksän vuoden jälkeen Nabilonea pidettiin yhä käytännössä hyödyttömänä verrattuna aitoon, kotikasvatettuun THC-rikkaaseen kannabiksen kukintoon; ja Marinol toimii yhtä hyvin kuin marihuana vain 13 prosentilla potilaista.

Marihuanan käyttäjät ovat pitkälti yksimielisiä, he eivät pidä Lillyn Nabilonen tai Marinolin vaikutuksista. Miksi? Marinolia on käytettävä kolmin- tai nelinkertainen määrä jotta saisi mahdollisesti joskus saman hyödyn kuin hyvän kannabiksen kukinnon polttamisella.

Omni totesi 1982 myös (joka on yhä totta vuonna 1999) että kymmenien miljoonien dollarien ja yhdeksän vuoden lääketieteellisen synteettisen marihuanan tutkimustyön jälkeen "nämä lääkeyhtiöt ovat täydellisen menestyksellisiä", vaikkakin raaka, orgaaninen kannabis on "erittäin hyvä lääke" joka toimii niin hyvin luonnollisesti, lukuisiin eri sairauksiin.

Lehti ehdotti että yhtiöt anoisivat hallitukselta luvan tuoda "jalostamattomat lääkeuutteet" markkinoille aidon julkisen terveyden edun nimissä. Tähän päivään mennessä lääkeyhtiöt tai hallitus eivät ole vastanneet. Tai paremminkin ne ovat vastanneet jättämällä asian huomiotta. Reaganin/Bushin/Clintonin hallinnot kieltäytyivät kuitenkin ehdottomasti sallimasta kunnollisten (yliopistollisten) kannabistutkimusten jatkamisen, lukuunottamatta synteettisten lääkkeiden tutkimustyötä.

Omni esittää, ja NORML sekä High Times ovat yhtä mieltä, että syy miksi lääkejätit ja Reagan/Bush/Clinton halusivat ainoastaan synteettisen THC:n lailliseksi on että jalostamattomasta kannabiksesta yksinkertaisesti eristettyjä satoja ainesosia voitaisiin käyttää ilman lääkeyhtiöitä yksinoikeudella huimasti rikastuttavia patentteja.

Luonnollisen lääkkeen kilpailukyvyn heikentäminen

Eli Lilly, Pfizer ja muut ovat vaarassa menettää vähintään kolmasosan koko niiden äärimmäisen tuottoisasta patenttimonopolista sellaisiin lääkkeisiin kuin Darvon, Tuinal, Seconal ja Prozac (kuten myös muihin patentoituihin lääkeaineisiin lihasgeeleistä palovammavoiteisiin ja tuhansiin muihin tuotteisiin) hampun, yhden ainoan kasvin jota kuka tahansa voi kasvattaa, takia. Eikö olekin eriskummallista että lääkealan yhtiöt ja apteekkariryhmittymät* antavat rahoituksen melkein puolelle neljästätuhannesta "Perheet marihuanaa vastaan" -tyyppisestä järjestöstä Yhdysvalloissa? Toinen puolikas rahoituksesta tulee Actionilta (liittohallinnon viisumivirasto), tupakkayhtiöiltä kuten Philip Morris, alkoholinvalmistajilta kuten Anheuser Busch, Coors jne. tai "julkisena palveluna" mainosfirmoilta jotka edustavat niitä.

*PADA, Pharmacists Against Drug Abuse ("Apteekkarit lääkkeiden väärinkäyttöä vastaan") jne. Katso liitteet.

Kolmannen maailman myrkyttäminen

Kolumbian suurin sanomalehti, Bogotassa ilmestyvä Periodical el Tiempo, raportoi vuonna 1983 että nämä samat marihuananvastaista ristiretkeä käyvät amerikkalaiset lääkeyhtiöt ovat syyllisiä "dumppauksena" tunnetuun toimintaan, jossa ne "myyvät Kolumbian, Meksikon, Panaman, Chilen, El Salvadorin, Hondurasin ja Nigaraguan käsikauppatavaralääkkeiden markkinoilla yli sataaviittäkymmentä laitonta, vaarallista lääkettä". Yhdysvaltojen hallitus tai lääkeyhtiöt eivät ole kiistäneet tätä raporttia ja toiminta jatkuu yhä.

Jotkut näistä lääkkeistä ovat kiellettyjä Yhdysvalloissa ja Euroopassa koska niiden tiedetään aiheuttavan aliravitsemusta, epämuodostumia ja syöpää. Silti niitä myydään käsikauppatavarana pahaa-aavistamattomille lukutaidottomille!

Maailman Terveysjärjestö WHO tukee juttua varovaisella arviolla: he sanovat että n. 500 000 ihmistä saa kolmannessa maailmassa vuosittain myrkytyksen johtuen amerikkalaisten yhtiöiden myymistä tuotteista (lääkkeistä, torjunta-aineista) joiden kauppaaminen on kiellettyä USA:ssa. *

*Mother Jones -lehti, 1979, "Unbroken Circle" kesäkuu 1989; The Progressive, huhtikuu 1991, et al.

Julkisten asiakirjojen tuhoaminen

Kannabiksesta on tehty jotakuinkin 10 000 tutkimusta, näistä 4000 USA:ssa, ja vain noin tusinassa todetaan kielteisiä tuloksia eikä niitä ole koskaan toistettu. Reaganin/Bushin hallinto kehoitti tunnustellen syyskuussa 1983 kaikkia amerikkalaisia yliopistoja ja tutkijoita tuhoamaan vuosien 1966-1976 kannabikseen liittyvän tutkimustyön, mukaanlukien yhteenvedot kirjastoissa.

Tieteentekijät ja lääkärit pitivät tätä ennennäkemätöntä sensurointiyritystä niin kovin pilkkanaan että aikeesta luovuttiin … hetkeksi.

Tiedämme kuitenkin että suuri määrä tietoa on sittemmin kadonnut, mukaanlukien Maatalousministeriö USDA:n oman marihuanamyönteisen "Hemp for Victory" -elokuvan alkuperäiskopio. Mikä vielä pahempaa, jopa pienimmätkin mainimmat elokuvasta poistettiin virallisista arkistoista aina vuoteen 1958 asti, ja se on täytynyt suurella vaivalla saattaa takaisin osaksi kansallisia aikakirjojamme. Maatalousministeriön tiedotteen 404 useat arkistokappaleet ovat hävinneet. Kuinka monta muuta korvaamatonta historiallista asiakirjaa on jo menetetty?

Vuoden 1995 lopulla ja 1996 alussa Dennis Peron, San Franciscolaisen Cannabis Buyers' Clubin ("Kannabiksen ostajien kerhoi") perustaja, esitteli kalifornialaisille äänestäjille osavaltionlaajuisen lakialoitteen "Proposition 215" joka tekisi kannabiksesta laillista lääkkeenä. Aloitteeseen kerättiin 750 000 allekirjoitusta, se pääsi Kalifornian vaaleihin ja hyväksyttiin 56 % ääniosuudella marraskuussa 1996. Nyt, vuonna 1998, sadattuhannet kalifornialaiset kasvattavat lääkekannabista laillisesti. Siitä huolimatta liittovaltion hallitus, täysin vastoin kansalaisten valtuutusta, on löytänyt tapoja vainota ja sulkea suurimman osan kannabiksen ostajien/kasvattajien klubeista, mukaanlukien Peronin klubi.

On kiinnostavaa että vuonna 1996 suurempi määrä Kalifornian äänestäjiä äänesti lääkekannabiksen kuin Bill Clintonin puolesta.

Elokuussa 1997, melkein vuosi sen jälkeen kun Proposition 215 oli hyväksytty äänienemmistöllä, L.A. Timesin kyselyssä selvisi että yli 67 % kalifornialaisista olisi tuolloin äänestänyt aloitteen puolesta - 11 prosentin lisäys ensimmäisenä vuonna.

96 % (lähes 25 000) CNN-kanavan internetkyselyyn vastanneista ihmisistä oli maaliskuussa 1998 sitä mieltä että he "kannattavat marihuanan käyttöä lääkinnällisiin tarkoituksiin". Vain 4 % vastaajista (kaikkiaan alle 1000 äänestänyttä) sanoivat että he vastustavat vakavasti sairaiden potilaiden kannabiksen käyttöä.

Uutta lääkekannabislakia hyödyntävien kalifornialaisten joukkoon kuuluu poliiseja, piirisyyttäjiä ja pormestareita. Eräät samoista ihmisistä jotka ennen pidättivät ja syyttivät kansalaisia lääke- tai muunlaisen kannabiksen vuoksi, käyttävät nyt ainetta itse tai heidän perheenjäsenensä käyttävät sitä, yhä kasvavissa määrin.

Palatessaan Kanadasta Yhdysvaltoihin maaliskuussa 1998, Kalifornian asukas Kareem Abdul-Jabbar, historian eniten pisteitä tehnyt ammattilaiskoripalloilija, jäi kiinni pienestä määrästä marihuanaa. Hän maksoi 500 dollarin sakon USA:n tullilaitokselle ja selitti lehdistölle että Kalifornian asukkaana hänellä oli lääkärin suositus käyttää lääkekannabista.

Kaliforniassa asuvien ammattilais- ja yliopistourheilijoiden joilla on lääkärin suositus lääkekannabiksen käyttöön ei teoriassa tarvitse ottaa osaa kannabista testaaviin virtsatesteihin.

Tuhansien laillisesti lääkekannabista käyttävien Kalifornialaisten näyttelijöiden, muusikkojen ja kirjoittajien joukossa oli kuuluisa kirjailija Peter McWilliams joka kärsi AIDS:ista ja syövästä. Hän sanoi "Ilman laittomia pilvikauppiaita (ennen kuin Proposition 215 tuli voimaan) ei olisi ollut saatavilla marihuanaa enkä minä olisi elossa tänä päivänä. Marihuana helpottaa pahoinvointia ja mahdollistaa sen että ruoka ja pillerit joita minun täytyy ottaa taistellessani sairauksiani vastaan, pysyvät sisälläni. Paskat hallituksesta. Käytä sitä jos tarvitset sitä".

Epäreilua rappia hamppua vastaan

Kahdenkymmenen vuoden tutkimustyön jälkeen vuonna 1989 RAP eli California Research Advisory Panel ("Kalifornian neuvoa antava asiantuntijaryhmä") erkani osavaltion syyttäjänvirastosta, jonka alaisuudessa se toimii, ja ehdotti että kannabis uudelleenlaillistettaisiin.

"Ei ole järkeä jatkaa muokkaamatta, ja vielä vähemmän voimaperäistäen, käytäntöjä ja lakeja jotka ovat niin selkeästi epäonnistuneet huumeiden käyttöön liittyvien yksilölle ja yhteisölle aiheutuvien vahinkojen kontrolloimisessa" kirjoittaa yhteenvedossaan varapuheenjohtaja LT Frederick Meyers kirjeessä jossa ryhmän suositus julkaistiin sen jälkeen kun pääsyyttäjä oli salannut raportin ja paneelin jäsenet olivat päättäneet julkistaa sen omalla kustannuksellaan.

Kyseessä oli täydellinen suunnanmuutos RAPin pitkässä lääkekannabiksen käytön tukahduttamisen historiassa. Tämän muutoksen pitkän aikavälin vaikutukset jäävät nähtäväksi.

Pääsyyttäjän nimittämä puheenjohtaja Edward P. O'Brien Jr., joka oli eri mieltä paneelin loppupäätelmien kanssa, oli vuosien ajan hallinnut ryhmää kontrolloiden ankarasti sitä minkälaista tutkimusta voitiin harjoittaa - ja rajoittanut käyttösovelluksia joilla hallitaan syövän hoidossa käytettävän kemoterapian aiheuttamaa pahoinvointia ja oksentelua.

O'Brienin alaisuudessa paneeli keplotteli systemaattisesti irti valtuutuksestaan huolehtia myötätuntoisesta kannabiksen saatavuudesta lääkinnälliseen käyttöön. Kaikki sovellukset joissa kannabista käytetään hillitsemään kipuja, spastisia neurologisia häiriöitä yms. teilattiin. Kannabis oli ennen käypä hoito verisuoniperäiseen- ja migreenipäänsärkyyn (Osler, 1916; O'Shaugnessey, 1839).

Kannabiksella on ainutlaatuinen ominaispiirre, se vaikuttaa aivokalvon verenkiertoon. Marihuanankäyttäjän punertavat silmät kuvastavat tätä vaikutusta.

Toisin kuin muilla huumeilla, kannabiksella ei kuitenkaan ole ilmeistä vaikutusta verenkiertojärjestelmään laajemmin, lukuunottamatta aineen vaikutusten alkuvaiheessa ilmenevää lievää sydämen lyöntitiheyden nopeutumista.

RAP on koettanut estää poltettavan kannabiksen käyttöä suosien synteettisiä Delta-THC kapseleita, siitä huolimatta että FDA:n vertailujen tulokset suosivat jalostamatonta kannabista.

Tätä on julkeasti vääristelty heidän raportoinnissaan lainsäätäjille ja todistajanlausunnossaan NORML vs. DEA -oikeusjutussa. Lisäksi nämä muistiinpanot joissa suosiollisesti verrataan poltettua kannabista oraaliseen THC:hen on haudattu heidän raporttiensa lähdeosuuksiin - jotka ovat saatavilla vain neljässä paikassa koko Kalifornian osavaltiossa!

Syyskuun 30. päivänä 1989 lääkekannabisohjelma loppui kaikessa hiljaisuudessa, perustuen henkilöstön arvioon että tarpeeksi monia ihmisiä ei oltu hoidettu jotta ohjelman jatkaminen olisi perusteltua. - Tod Mikuriya, LT Berkeley, Kalifornia 1990.


Siirry lukuun:
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16
Loppusanat - Liitteet - Lisämateriaali

Bookmark and Share

banneri-pieni.png
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 2.5 License.