Luku 4 Alkup

Kappaleen 4 raakasuomennos

Laillisen kannabiksen viimeiset vaiheet

Kuten tiedetään, 1800 –luvun teollinen vallankumous oli takapakkia hampun maailmankaupassa johtuen mekanisoidun sadonkorjuun ja –murtamisteknologian puutteesta, joka on välttämätöntä massatuotannossa. Mutta tämä luonnon luomavara oli liian arvokas viskattavaksi hamaan menneisyyteen kovinkaan pitkäksi ajaksi. Vuonna 1916 Yhdysvaltain maatalousministeriön tiedotteessa ennakoitiin, että kuorinta- ja sadonkorjuukone tultaisiin kehittämään, ja että hampusta tulisi jälleen Amerikan suurin maatalousala. Vuonna 1938, sellaiset aikakauslehdet, kuten Popular Mechanics ja Mechanical Engineering, esittelivät uuden sukupolven sijoittajia koskien täysin automaattista hampun kuorintalaitetta, tuoden meille palan historiaa. Kyseisen koneen ansiosta, kummatkin ennakoivat hampun muodostuvan jälleen Amerikan suurimmaksi sadontuottajaksi!

Läpimurto paperintuotannossa

Mikäli hamppua viljeltäisiin laillisesti käyttäen 1900 –luvun teknologiaa, se olisi suurin sadontuottaja Yhdysvalloissa ja koko maailmassa tänäpäivänä!

(Popular Mechanics, Helmikuu 1938; Mechanical Engineering Helmikuu 1938; Yhdysvaltain maatalousministeriön raportit 1903, 1910, 1913.)

Todellakin, kun edeltävät artikkelit olivat valmisteltu alkuvuonna 1937, hamppua oli edelleen laillista kasvattaa. Eivätkä ne, jotka ennakoivat uutta miljardien dollarien kannabisliiketointa, ottaneet huomioon tuottoa, joka saataisiin lääkkeistä, energiasta (polttoaine) tai ruoasta, jotka lisäisivät nykyään omansa biljoonan dollaria tai enemmän vuosittaiseen "luonnonmukaiseen" kansantuottoomme (vertailtuna synteettiseen, ympäristöongelmaiseen teknologiaamme). Rentoutumispolttelu voi tuoda tähän kuvaan vain oman mitättömän pienen osansa.

Kaikkein tärkein syy siihen, että vuoden 1938 aikakauslehdet arvioivat uutta miljardien dollarien tuloa, oli hampusta tehtävä paperimassa (vertailtuna kuituun tai lumppupaperiin). Muut syyt olivat sen kuitu, siemenet ja selluteollisuuden muut alat.

Tämä uusi ja merkittävä hamppuselluteknologia paperinvalmistamiseksi oli keksitty vuonna 1916 meidän oman Maatalousministeriön tiedemiesten toimesta; kasvitieteilijä Lyster Deweyn ja kemisti Jason Merrillin.

Tämä teknologia, yhdistettynä vuonna 1917 patentoituun G.W.Schlichtenin kuorintakoneeseen, mahdollisti hampun käytettävissä olevaksi paperin lähteeksi alle puolella siitä kustannuksesta, joka tarvitaan puu-sellupaperiin. Uudet sadonkorjuukoneet Sclichtenin koneen ohessa toivat hampun käsittelyajat alas muutamaan tuntiin eekkeriä kohden alkaen 200 – 300 miestyötunnista eekkeriä kohden*. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tekniikan kehittyminen ja uusien kulkuteiden rakentaminen tekivät hampusta entistä arvokkaampaa. Valitettavasti vastustavat voimat olivat koonneet rivinsä ja toimivat nopeasti tehdäkseen lopun hampun viljelystä.

*Katso liite 1.

Metsiemme pelastussuunnitelma

Jotkin kannabiskasvit venyvät tavanomaisesti puumaisiin korkeuksiin, kuuden metrin mittaisiksi tai pidemmiksikin yhden kasvukauden aikana.

Uusi paperinvalmistusprosessi käytti hampun "päistäreitä" – 77% hampunvarren painosta – mikä oli silloin hukkaan heitetty sivutuote kuidun kuorintaprosessin yhteydessä.

Vuonna 1916 Yhdysvaltain maatalousministeriön tiedotteessa 404 (USDA Bulletin 404) kerrottiin, että yksi eekkeri kannabiskasveja vuosittaisessa kierrossa 20:n vuoden aikana tuottaa saman määrän paperimassaa kuin 4,1 eekkeriä metsää hakattuna samana 20 vuoden aikana. Tämä prosessi käyttää ligniinin hajottamiseksi (puuselluteollisuuteen verrattuna) ainoastaan 15% - 20% saastuttavia rikkihappopohjaisia kemikaaleja, eikä välttämättä ollenkaan kalsinoitua soodaa. Kaikki ligniini on hajotettava ennen paperimassan valmistusta. Hamppumassa sisältää ainoastaan 4% – 10% ligniiniä, kun taas puissa on 18% - 30%. Ongelma jokien saastumisesta dioksiinilla vältetään käyttämällä hamppupaperinvalmistusprosessia, jossa ei tarvita kloorivalkaisua (jota puusellupaperinvalmistusprosessi tarvitsee), vaan sen sijaan turvallisempaa vetyperoksidivalkaisua.

Niinpä, hamppu tuottaa neljä kertaa niin paljon massaa (kuin metsä) ja saastetta neljästä seitsemään kertaan vähemmän.

Kuten olemme havainneet, tämän hamppumassapaperin potentiaalisuus on riippuvainen uusien nykyaikaisten kuorintakoneiden keksimisestä ja kehittämisestä. Tämä myöskin alentaisi puutavaran kysyntää ja alentaisi asuntojen hintoja sekä auttaisi maapalloa tuottamalla lisää happea.1

Esimerkki: mikäli uusi (vuonna 1916) hamppumassapaperiprosessi olisi laillisessa käytössä tänään, se korvaisi pian noin 70% kaikesta puusellupaperista, mukaan lukien tietokonepaperit, aaltopahvilaatikot ja paperikassit.

Paperi, joka on tehty 60% - 100%:sti hampun päistäreistä, on vahvempaa ja taipuisampaa kuin puusta valmistettu paperi. Paperinvalmistus puuta käyttäen vahingoittaa ympäristöä. Hamppupaperinvalmistus ei vahingoita.

(Dewey & Merill, tiedote #404, USDA, 1916; New Scientist, 1980; Kimberly Clarkin tuotanto heidän jättimäiseltä ranskalaiselta hamppupaperi tytäryhtiöltä De Mauditista vuodesta 1937 vuoteen 1984.)

Ympäristönsuojelu ja (saastuttamisen) lähteiden vähentäminen

Saastuttamisen lähteiden vähentämien on kuluja leikkaava saastumisen kontrollointimenetelmä, jota ympäristönsuojelijat usein kuuluttavat. Saastuttamisen lähteenä on usein petrokemikaaleja tai niiden johdannaisia käyttävät teollisuuslaitokset.

Olkoon saastuttamisen lähde sitten jääkappien CFC -kaasut, spray –purkit, tietokoneet, sotatarkoituksiin tuotettu tritium tai plutonium, tai rikkipohjaiset paperiteollisuuden käyttämät hapot, tavoite on saastuttamisen lähteiden vähentäminen.

Kun Sinua pyydetään kauppakeskuksessa valitsemaan paperi- tai muovikassin, olet kasvokkain ympäristön hyvinvointia koskevan valinnan edessä; paperia puista, jotka kaadettiin, tai muovikassi, joka on tehty fossiilisista polttoaineista ja kemikaaleista. Pitäisi olla mahdollisuus valita biohajoava, kestävä materiaali, joka on tuotettu vuosittain uusiutuvasta lähteestä – kannabiskasviviljelmästä.

Ympäristö hyötyy hampun vuosittaisesta sadonkorjuusta – jättäen puut hakkaamatta! – paperinvalmistukselle ja korvatakseen fossiiliset polttoaineet energianlähteenä, ovat muodostuneet ratkaisevan tärkeiksi saastuttamisen lähteiden vähentämisessä.

Vehkeily luonnollisen kilpailun pois pyyhkimiseksi

1930 –luvun puolivälissä, kun mekaaniset hampun kuorintakoneet ja hampun korkean selluloosamassan säilyttävät koneet lopulta tulivat huippuunsa kehitetyksi, saataviksi ja tavoitettaviksi, valtavan metsäalan omistaja sekä –bisneksenhaltija, Hearst Paper Manufacturing Division, Kimberly Clark (USA), St. Regis – sekä virtuaalisesti kaikki muutkin metsän-, paperin- tai sanomalehtien omistajat – olivat vaarassa hävitä miljardeja dollareita ja mahdollisesti mennä konkurssiin.

Sattumalta, vuonna 1937, DuPont oli juuri patentoinut muovinvalmistuksen prosessin öljystä ja hiilestä, kuten myöskin uuden sulfaatti/sulfiitti paperinvalmistusprosessin puusta. DuPontin omien historiikkien ja raporttien mukaan* kyseiset prosessit vastasivat yli 80% yhtiön rautatiekuljetuksien käytöstä seuraavien 60 vuoden ajan jatkuen 1990 –luvulle asti.

*Kirjoittajan tutkimus ja keskustelut DuPontin kanssa 1985 – 1996

Mikäli hamppua ei olisi julistettu laittomaksi, 80% DuPontin bisneksestä ei olisi ikinä tullut todeksi eikä suurta osaa saasteista, jotka ovat tuhonneet Amerikan koilliset ja lounaiset joet, olisi ikinä laskettu luontoon.

Avoimilla markkinoilla hamppu olisi säästänyt suurimman osan Amerikan elinvoimaisista perhetiloista ja luultavasti olisi lisännyt niiden määrää huolimatta 1930 –luvun suuresta lamasta.

Mutta kilpailu luontoystävällistä hamppupaperia ja –muoviteknologiaa vastaan olisi saattanut saattaa Hearstin, DuPontin ja DuPontin taloudellisen takaajan, Andrew Mellonin (Mellon pankista Pittsburghista), voitokkaat taloudelliset suunnitelmat vaaraan.

"Yhteiskunnan uudelleenjärjestely"

Sarja salaisia kokouksia pidettiin

Vuonna 1931, Mellonissa, roolissaan Hooverin valtiovarainministerinä ja sisarenveljenpoikana suuntasi Harry J. Anslinger tulevaisuuttaan FBNDD:n, (Federal Bureau of Narcotics abd Dangerous Drugs), eli Narkoottisten aineiden ja vaarallisten lääkkeiden valvontaviraston johdossa. Hän piti asemaa hallussaan seuraavat 31 vuotta.

Nämä teollisuusparonit sekä sijoittajat olivat tietoisia, että 1930 –luvun puolivälissä markkinoille oli tulossa kone, joka leikkaa, paalaa, kuorii (erottelee kuidun korkeasti selluloosapitoisista päistäreistä) sekä hampunjalostusprosessi paperiksi tai (luonnon)muoveiksi. Kannabiskasvi oli siis syytä tappaa.

Vuonna 1937 DuPont vuosiraportissaan osakkeenomistajilleen pyysi kiihkeästi lisää sijoituksia heidän uusiin, muttei vielä hyväksyttyihin, petrokemikaalis-synteettisiin tuotteisiin. DuPont oli odottamassa "radikaaleja muutoksia" "valtiontuloja lisääviltä voimilta hallituksesta… muuntuen työvälineeksi, joka pakotti hyväksymään muutamia uusia ideoita teolliseen ja yhteiskunnalliseen uudelleen järjestelyyn".*

*(DuPont Oy, vuosiraportti, 1937, meidän painotus lisättynä)

Marihuanan tuomitsemisessa (University of Virginia Press, 1974) Richard Bonnie ja Charles Whitbread II kuvailivat prosessia:

Syksyllä 1936, Herman Oliphant (Valtiovarainministeriön lakiasiainjohtaja) oli päättänyt nostaa (liittovaltion) verotusta, mutta asetusmuotoisesti National Firearms Actin (säädös tuliaseista) jälkeen ja kokonaan tämän kanssa yhteenkuulumattoman 1914 Harrison [narcotics] Actin (säädös huumaavista aineista) jälkeen. Oliphant itse oli johtamassa lakialoitteen valmistelua. Anslinger käänsi armeijansa sotaretken Washingtonia kohden.

Avainasemassa marihuanaveron luonnoksessa Harrisonin säädöksessä on mielikuva kieltävästä verosta. Harrisonin säännöksen mukaan ei-lääkinnällinen käyttäjä ei voinut laillisesti ostaa tai pitää hallussa huumaavia aineita. Päätös säännöksen hyväksynnästä osoitti selvästi Korkeimman oikeuden toisinajattelijoille, ettei Kongressin motiivi ollut lisätä valtiontuloja, vaan kieltää käyttö. Niinpä säädös tuliaseista suunniteltiin hillitsemään konetuliaseiden kaupustelua. Kongressi "salli" kenen tahansa ostaa konetuliaseen, mutta velvoitti aseenostajan maksamaan 200 dollaria varainsiirtoveroa* sekä tekemällä hankinnan kirjallisena tilauksena.

"Tuliasesäännös, joka hyväksyttiin Heinäkuussa 1934, oli ensimmäinen toimi piilottaakseen Kongressin motiivit "kieltävän veron" taakse. Korkein oikeus vahvisti muuttumattomana konetuliaseita vastustavan lain Maaliskuun 29. päivä vuonna 1937. Oliphant oli epäilemättä odottanut Parlamentin päätöstä, ja Valtiovarainministeriö esitteli marihuanaverolakiesityksen kaksi viikkoa myöhemmin, Huhtikuun 14. 1937."

Niinpä DuPontin** päätös investoida uusiin teknologioihin perustuen "pakkoon hyväksyä muutamia uusia ideoita teolliseen ja yhteiskunnalliseen uudelleen järjestelyyn" alkaa kuulostamaan järkevältä.

*Noin 5000 dollaria vuonna 1998.

**On mielenkiintoista huomata että Huhtikuun 29. 1937, kaksi viikkoa marihuanaverosäännöksen esittelyn jälkeen, DuPontin paras tiedemies, Wallace Hume Carothers, joka keksi Nylonin DuPontille, orgaanisen kemian alan ykkösmies maailmassa, murhasi itsensä juomalla syanidia. Carothers oli kuollessaan 41 vuoden ikäinen…

Motiivin kysymyksenasettelu

Rens:in Hamppu Oy:n (Rens Hemp Company) Matt Rens oli vihjannut vuoden 1937 senaatin kuulemisien aikana DuPontin suunnitelmista:

Herra Rens: Sellainen vero suistaa pienviljelijät ulos hampunkasvatusmarkkinoilta, ja pienviljelijöiden lukumäärä on huomattava…Tämän lakialoitteen todellinen tarkoitus ei ole hankkia rahaa, eihän?

Senaattori Brown: No, me pidämme kiinni ehdotuksesta, joten revi siitä. (Well, we’re sticking to the proposition that it is)

Herra Rens: Se maksaa meille miljoonan.

Senaattori Brown: Kiitos paljon. (Todistaja poistutettiin.)

Hearstin vihamielisyys ja hysteeriset valheet

Huolenaihe hampunsavun efekteistä oli jo poikinut kaksi hallinnollista tutkimusta. Britanian kuvernööri Intiassa julkaisi Intian kannabiskomission (Indian Hemp Drugs Commission) 1893 – 1894 tutkimuksen bhangin raskaskäyttäjistä Etu-Intian niemimaalla.

Ja vuonna 1930 Yhdysvaltojen hallitus tuki Siler -komission tutkimusta koskien amerikkalaisten siirtotyöläisten vapaa-ajalla tapahtuvaa marihuanan polttelua Panamassa. Kummankin raportin yhteenvedossa todettiin, ettei marihuana ollut minkäänlainen ongelma ja suosittelivat ettei sen käytöstä rangaistaisi.

Alkuvuonna 1937, Yhdysvaltain johtavan lääkintäviranomaisen assistentti (Assistant U.S. Surgeon General) Walter Treadway kertoi Kansainliiton neuvoa antavalle kannabisalakomitealle että, "Kestää melkoisen pitkän ajan ilman ilman sosiaalista tai emotionaalista luhistumista". Marihuana muodostaa tottumuksen … samassa mielessä kuten … sokeri tai kahvi.

Vaan toisenlaiset tuulet puhalsivat. Sotakiihko, joka johti Espanjan ja Amerikan väliseen sotaan, oli William Randolpf Hearst:in laukaisema, kautta hänen Yhdysvaltojenlaajuisine ketjuineen sanomalehtiä, jotka merkitsivät "keltaisen lehdistön"* alkua Amerikkalaista politiikkaa ohjaavana voimana.

*Websterin sanakirja määrittelee: "keltainen lehdistö" kuten halvan, sensaatiohaluisen, tai häikäilemättömien metodien käyttö sanomalehdissä tai muissa medioissa houkuttaakseen tai vaikuttaakseen lukijoihin.

1920 ja 30 –luvulla Hearstin sanomalehdet hitaasti ja harkitusti rakensivat uutta uhkaa Amerikkaa vastaan ja uusi keltainen lehdistö kampanjoi saadakseen julistettua hampun lainsuojattomaksi. Esimerkiksi kertomus auto-onnettomuudesta, jossa oli löydetty "marihuana savuke", saattoi hallita otsikoita viikkotolkulla, kun taas viinaan liittyvät auto-onnettomuudet (mitkä olivat marihuanaan liittyvissä auto-onnettomuuksissa lukuisampia kuin suhteessa 10000 : 1) painettiin korkeintaan takasivuille.

Tämä kyseinen teema "marihuana johtaa auto-onnettomuuksiin" syöpyi amerikkalaisten mieliin uudelleen ja uudelleen elokuvien alussa kuten "Marihuanahulluus" ("Reefer Madness") ja "Marihuana – nuorien salamurhaaja" ( "Marijuana – assasin of Youth").

Täysin peittelemätön kiihkoilu (Blatant Bigotry)

Alkaen vuoden 1898 Espanjan ja Amerikan sodasta, Hearstin sanomalehdet olivat ankarasti arvostelleet espanjalaisia, meksikolais-amerikkalaisa ja latinoita.

Mustamaalaus kiihtyi, sen jälkeen kun "marihuanaa" polttava Pancho Villan* armeija oli vallannut 800 tuhatta eekkeriä Hearstin ykkösluokan meksikolaista metsämaata.

*"La Cucaracha"-laulu kertoo tarinan eräästä Villan miehestä etsimässään kätköään "marijuana por fumar!" (ruohoa pesään!)

Katkeamatta seuraavat kolme vuosikymmentä Hearst maalaili kuvaa laiskasta, ruohoa polttavasta meksikolaisesta – joka on edelleen yksi typerimmistä ennakkoluuloistamme. Samanaikaisesti hän kävi järjestelmällistä mustamaalaussotaa kiinalaisia vastaan nimittäen heitä "keltaiseksi vaaraksi".

Vuodesta 1910 vuoteen 1920 Hearstin sanomalehdet väittivät pääosan mustien valkoisia naisia kohtaan kohdistuneista hyökkäyksistä pystyttävän jäljittämään kokaiinin aikaansaamaksi. Tätä jatkui 10 vuotta kunnes Hearst keksi, etteivät "kokaiiniseot neekerit" raiskanneet valkoisia naisia, vaan nyt "kannabishullut neekerit" raiskasivat valkoisia naisia.

Hearstin ja muiden sensaatiolehdet kirjoittivat hysteerisiä lööppejä maalaten "neekereitä" ja meksikolaisia raivokkaiksi pedoiksi, jotka marihuanan vaikutuksen alla soittivat "voodoo-satanistista" musiikkia (eli jazzia) ja kasasivat halveksuntaa hallitsevan valkoisen lukijakunnan päälle. Muitakin samankaltaisia huumausaineen vaikutuksen alla tehtyjä rikoksi kirjattiin: valkoisen miehen varjoon astuminen, valkoista ihmistä silmiin katsominen pidempään kuin 3 sekuntia tai pahempaa, valkoista naista kahdesti katsominen, valkoiselle nauraminen, jne.

Tämänkaltaisista "rikoksista" satojatuhansia meksikolaisia pidätettiin, ja yhteenlaskettuna vietettiin miljoonia vuosia putkissa, vankiloissa, ketjujengeissä, brutaalien rotuerottelulakien vuoksi, jotka jäivät jäljelle Yhdysvaltojenlaajuisesti 50 ja 60 –luvulla. Hearst, läpitunkevasti ja jatkuvasti käytetysti, painotti meksikolaista slangisanaa "marihuana" englantia puhuvien amerikkalaisten tajuntaan. Samanaikaisesti sana "hamppu" poistettiin käytöstä ja "kannabis", tieteellinen termi, jätettiin huomiotta ja haudattiin.

Oikea Espanjankielinen termi hampulle on "canamo". Mutta käyttämällä Meksikon "Sonoran" puhekielen ilmaisua, "marijuana", useimmiten amerikanisoituna "marihuana" – takasi että vain harva tajusi että oikeat kutsumanimet sekä yhdelle luonnon pää-yrtille "kannabis" että ykkösluokan teollisuuden raaka-ainelähde "hamppu" syrjäytetttiin kielestä.

Torjuva marihuanavero (The Prohibitive Marijuana Tax)

Torjuvan marihuanaveron ja sen strategian luonnostelu tapahtui valtiovarainministeriön salaisissa kokouksissa vuodesta 1935 vuoteen 1937. Marihuanaa ei kielletty välittömästi; lakia kutsuttiin "ammatilliseksi valmisteveroksi myyjille, ja varainsiirtoveroksi marihuanakaupasta".

Maahantuojat, valmistajat, myyjät ja jälleenmyyjät vaadittiin rekisteröitymään valtionvarainministeröön ja maksamaan ammatillinen vero. Siiroista laskutettiin dollari / naula; 100 dollaria / naula mikäli myyjä oli rekisteröitymätön. Uusi laki kaksinkertaisti "raakahuume" kannabiksen hinnan, jota niihin aikoihin oli myyty dollarilla naulan verran.2 Vuosi oli 1937. New Yorkin kaupungissa oli tasan yksi huumepoliisi.*

*Tätä nykyä New Yorkissa on verkosto tuhansia huumepoliiseja, agentteja, vakoojia ja maksettuja ilmiantajia – sekä 20 kertaa enemmän vankilapaikkoja, kuin siellä oli vuonna 1937, eikä väkiluku ole kuin tuplaantunut.

Sen jälkeen kun korkein oikeus päätti Maaliskuun 29. päivä, 1937. vahvistaa (korkean)verotuksen kautta ehkäisevän lain koskien konetuliaseita, Herman Oliphant teki siirtonsa. Huhtikuun 14. päivä vuonna 1937 hän esitti lakialoitteensa suoraan pääministeriölle tarkoituksenmukaisten ministeriöiden sijaan, kuten ravinto- ja lääke- (food and drug), maatalous-, tekstiili-, kaupankäynti-. tms.

Hänen syynsä on saattanut olla se, että pääministeriö on ainoa ministeriö, joka voi lähettää lakialoitteensa suoraan alahuoneeseen ilman, että sen tarvitsee keskustella muiden ministeriöiden kanssa. Pääministeriön puheenjohtaja Robert L. Doughton,* DuPont yhteistyön avainhenkilö, käytti äkkiä kumileimasintaan salaiseen lakialoitteeseen ja lähetti sen seilaamaan kongressin läpi Presidentille.

*Colby Jerry, The DuPont Dynasties, Lyle Stewart, 1984.

"Keskusteliko kukaan AMA:n kanssa?"

Kuitenkin, hänen kontrolloimista komitean kuulemistilaisuuksista huolimatta, monet asiantuntijatodistajat puhuivat näiden epätavallisten verolakien hylkäämisen puolesta.

Tri. William G. Woodward esimerkiksi, joka oli Amerikan lääkäriliiton (AMA) sekä lääkäri että asianajaja, todisti AMA:n puolesta.

Hän sanoi, tosiasiassa, että valtionlausunnon rakenne oli kokonaisuudessaan keltaisen lehdistön sensationalismia. Todellista lausuntoa ei oltu pidetty! Tämä hiljaisuudessa hyväksytty laki voisi mahdollisesti kieltää maailmalta potentiaalisen lääkkeen, erityisesti nyt kun lääketieteen maailma oli juuri löytänyt kannabiksen aktiiviset ainesosat.

Woodward kertoi komitealle, että ainoa syy miksi AMA ei ollut aikaisemmin tullut julkisuuteen vastustaen marihuanaverolakia, oli että marihuanaa oli kuvailtu lehdistössä 20 vuoden ajan "tappajaruohoksi Meksikosta".

AMA oli huomannut "kaksi päivää ennen" näitä kevään 1937 kuulemisia, että kasvi, jonka kongressi halusi julistaa lainsuojattomaksi, oli hyvää tekevä substanssi, jota oli käytetty Amerikassa täysin turvallisesti sairauksien hoidossa yli sadan vuoden ajan.

"Me emme mitenkään voi ymmärtää, herra puhemies," Woodward protestoi, "miksi tätä lakialoitetta on salaa valmisteltu 2 vuotta ilman minkäänlaista tiedoksiantoa, emmekä myöskään asiantuntemusta, jolla tämä lakialoite on valmisteltu." Anslinger ja koko kongressi tylysti keskeyttivät Woodwardin ja välittömästi tuomitsivat Woodwardin ja AMA:n.[3]

AMA sekä Roosevelt:in hallinto olivat vuonna 1937 vahvoja vastakkainasettelijoita.

Kun marihuanaverolakialoite saapui suulliseen käsittelyyn, keskusteluun ja äänestykseen, vain yksi relevantti kysymys kysyttiin alahuoneessa: "Keskusteliko kukaan AMA:n kanssa saadakseen heidän mielipiteensä asiasta?"

Edustaja Vinson, vastaten pääministeriön puolesta sanoi: "Kyllä olemme. Tohtori Wharton [Woodward väärin äännettynä?] ja {AMA} ovat kanssamme täysin samaa mieltä!"

Tämän ikimuistoisen valheen saattelemana, lakiesitys (bill) hyväksyttiin laiksi Joulukuussa 1937. Luotiin valtiollinen ja osavaltiollinen poliisi, joka on vanginnut satoja tuhansia amerikkalaisia, saaden aikaiseksi 14 miljoonaa vuotta hukattua ihmiselämää putkissa ja vankiloissa – johtaen jopa kuolemiin – kaikki tämä myrkyllisen, saastuttavan teollisuuden, vanginvartijoiden liiton sekä joidenkin valkoisten poliitikkojen rodullisen vihamielisen politiikan toteuttamisen vuoksi.

(Mikuriya, Tod, M.C., Marijuana Medical Press, 1972; Sloman, Larry, Reefer Madness, Grove Press, 1979; Lindsmith, Alfred, The Addict and the Law, Indiana U. Press; Bonnie&´Whitbread; The Marijuana Conviction, U. of VA Press; U.S. Cong. Records; et al.)

Muutkin puhuivat

Myöskin kansallinen siemenöljyinstituutti (National Oil Seed Institute), joka edusti korkealaatuisten tehdasvoiteluöljyjen tuottajia ja myös maalien valmistajia, puhui kaikella voimallaan lobbaten verolakialoitetta vastaan. Puhuessaan pääministeriölle vuonna 1937, heidän lakiasianjohtaja, Ralph Loziers, todisti kaunopuheisesti hampunsiemenöljyn puolesta, joka itse asiassa julistettiin lainsuojattomaksi.

Kunnianarvoiset lähteet itämaista kertovat meille, että vähintään 200 miljoonaa ihmistä käyttää kyseistä lääkettä; ja kun otamme huomioon että satoja, kyllä, tuhansia vuosia, käytännössä tuo määrä ihmisiä on käyttänyt tätä lääkettä. On silmiinpistävää, että Aasiassa ja muualla idässä, jossa niukkuus koskettaa jokaista kättä, ja missä he käyttävät aivan kaikki luonnon tuotteet, jotka antelias maailma on antanut kaitsettavaksi - on merkillepantavaa, ettei kukaan niistä 200 miljoonasta ihmisestä ole koskaan, alkaen sivilisisaation alusta, tavattu käyttämässä tämän kasvin siemeniä tai siemenöljyä huumeena.

Mikäli hampunsiemenessä tai siemenöljyssä olisi joitain turmiollisia ominaisuuksia, on järkevää olettaa, että itämaiset, jotka kurottavat niukkuudestaan ylös johonkin, joka voisi tyydyttää heidän kammottavan nälkänsä, olisivat havainneet sen.

Mikäli komitea vain sallii, hampunsiemenet, tai cannabis sativa l.:n siemenet, käytetään itämaissa sekä osassa Venäjää ruokana. Sitä kasvaa heidän pelloillaan ja he käyttävät sitä samoin kuin kauraa. Miljoonia ihmisiä itämaissa käyttää hampunsiemeniä ruokanaan. He ovat toimineet samoin useita sukupolvia, erityisesti katovuosina… Asia johon olen tulemassa - tämä laki on liian kaikensisältävä. Tämä lakiehdotus on maailman aitaava toimenpide. Tämä lakiehdotus tuo toimenpiteet – tämän loistavan teollisuuden murskauksen Viraston valvovan silmän alle – joka tarkoittaa sen surkastumista. Viime vuonna Yhdysvaltoihin tuotiin 62,813 miljoonaa naulaa hampunsiemeniä. Vuonna 1935 tuotiin 116 miljoonaa naulaa…

Erityismielenkiintojen suojelu

Kuten AMA:n Tri. Woodward oli vakuuttanut, hallituksen lausunto ennen kongressia vuonna 1937, oli koostunut melkein pelkästään Hearstin ja muiden sensaationhakuisten ja rasististen lehtien artikkeleista, joita luki kuuluvalla äänellä Harry J. Anslinger* FBN:n (Kansallinen huumausainevirasto) (Federal Bureau of Narcotics) johtaja. (Kyseisestä virastosta kehkeytyi sittemmin Huumeiden vastustamisvirasto DEA, (Drug Enforcement Administration).

*Harry J. Anslinger oli uuden Kansallinen huumausaineviraston johtaja aivan sen alusta alkaen, vuodesta 1931 lähtien, 31 vuoden ajan, ja ainoastaan vuonna 1962 Presidentti John F. Kennedyn toimesta pakotettiin eläkkeelle sen jälkeen kun yritti sensoroida professori Alfred Lindsmithin julkaisuja (The Adddict and the Law, Washington Post, 1961) sekä mustamaalata ja häiritä hänen työnantajaansa, Indianan yliopistoa. Rasistisien huomautuksiensa -kirjeissään Anslinger kirjoitti "härskin värisistä neekereistä" ("ginger-colored niggers")- johdosta Anslinger joutui Pennsylvanian senaattorin, Joseph Guffreyn, hyökkäyksen kohteeksi vuonna 1934.

Ennen vuotta 1931 Anslinger oli Yhdysvaltain avustava kieltolakipäällikö (Assistant U.S. Commissioner for Prohibition). Anslinger, kannattaa muistaa, oli käsin poimittu uuden Kansallisen huumausaineviraston johtajaksi hänen setänsä, Andrew Mellonin toimesta, joka oli presidentti Herbert Hooverin Valtiovarainmisteri. Samainen Andrew Mellon oli sen lisäksi omistaja ja suurin osakas Yhdysvaltain kuudenneksi suurimmassa pankissa (vuonna 1937), Pitsburghin Mellon pankissa, joka oli toinen niistä ainoista pankeista, jotka ovat lainanneet DuPontille* vuodesta 1928 nykyaikaan mennessä.

*DuPont on lainannut rahaa pankeilta ainoastaan kahdesti sen 190 –vuotisen historian aikana. Kertaalleen ostaakseen määräysvallan General Motorsissa 1920 –luvulla. Sen rahoitusliiketoiminta on arvovaltaisin luotaus finanssimaailmassa (prestigous plum of the financial world).

Vuonna 1937 Anslinger todisti kongressin edessä, että "Marihuana on maailman väkivaltaa aiheuttavin huumausaine ihmiskunnan historiassa."

Tämä, Anslingerin inhottavien rasistisien väitteiden ja uskomuksien saattelemana, oli tehty etelävaltioenemmistöistä valiokuntaa varten ja on nykyään nolo kokonaisuus luettavaksi.

Anslinger esimerkiksi täytti "Gore File":n melkein pelkästään Hearstin ja muiden sensaatiolehtien artikkeleilla – esimerkiksi kertomuksilla kirvesmurhaajista, joissa yhden osanottajan oli nähty polttavan jointtia neljä päivää ennen rikoksen tekoa.

Anslinger puski kongressiin tiedonannon (Factual Statement), että espanjalaiset, meksikaani-amerikkalaiset, latinalais amerikkalaiset, filippiinit, afrikan amerikkalaiset ja kreikkalaiset tekevät noin 50% kaikista väkivaltarikoksista USA:ssa, ja nämä rikokset voitaisiin jäljittää suoraan marihuanaan.

(Anslingerin omat muistiinpanot, jotka annettiin Pennysylvanian yliopistolle, viite; Li Cata Murders, jne.)

Yksikään Anslingerin marijuana "Gore Files" ei ole uskottava kellekään koululaiselle, joka on nähnyt vaivaa tarkistaaksen faktat.4

Itsensä kuolemattomiksi tekevät valheet

Tosiasiassa FBI:n tilastojen mukaan 65-75% kaikista Yhdysvalloissa tehdyistä murhista –silloin ja nyt- liittyvät alkoholinkäyttöön. Esimerkkinä hänen rasistisista tiedonannoistaan, Anslinger luki Yhdysvaltain kongressille (ilman vastaväitteitä) kertomuksia "värillisistä" suurine huulineen, houkuttelemassa valkoisia naisia jazz musiikilla sekä marihuanalla.

Hän luki selontekoa kahdesta mustasta Minnesotan yliopiston opiskelijasta, jotka tekivät tätä valkoiselle tyttöoppilaalle "tuloksena raskaus". Vuoden 1937 edustajat haukkoivat henkeään tälle ja sille, että tämä huume todellakin laittoi valkoisen naisen katsomaan tai jopa koskemaan "neekeriä".

Näennäisesti kukaan Amerikassa lukuunottamatta kourallista teollisuusjohtajia ja heidän maksettuja poliisejaan ei tiennyt että heidän tärkein piilevä kilpailijansa - hamppu – oli julistettu lainsuojattomaksi "marihuana" termin alle.

Aivan oikein. Marihuana oli todennäköisimmin vain tekosyy hampun kieltämiselle ja ekonomian romahtamiselle.

Soppaa hämmennettiin edelleen aiheuttamalla seannusta marijuanan ja "loco weedin" (Jimson Weed eli hulluruoho, Datura stramonium) kanssa. Lehdistö ei tehnyt tilanteesta selkoa, ja harhaanjohtavan tiedon levitys jatkui 1960 –luvulle asti.

1990 –Luvun koitteessa hillittömimmät ja naurettavimmat hyökkäykset kannabiskasvia vastaan vetivät kansallisten tiedotusvälineiden huomion puoleensa – kuten terveys-aikakauslehdissä* laajasti raportoitu tutkimus, jonka mukaan kannabiksenkäyttäjät lihovat suurin piirtein puoli naulaa viikossa. Nykyään vuonna 1998 he haluavat unohtaa koko numeron.

*American Health, July/august 1989.

Sillä välin hamppua koskeva vakavasti otettava terveyskeskustelu, kansalaisoikeudelliset tai taloudelliset näkökohdat, ovat poistettu koska ne eivät ole muuta kuin "tekosyitä kansalle pistää ruohoa pesään" – ihan kuin kansa tarvitsisi missään asiassa tekosyitä.

On pakko myöntää, että taktiikkana yleisölle valehtelu hampun hyödyllisistä käyttötarkoituksista ja heidän hämilleen saattaminen "marihuanan" avulla on ollut oikein menestyksekäs.

Alaviitteet

1. Dewey & Merrill, Tiedote (Bulletin) 404, Yhdysvaltain maatalousministeriö 1916; "Miljardin dollarin sato," Popular Mechanics, 1938; Yhdysvaltain Agricultural Indexes, vuodesta 1916 vuoteen 1982; New Scientis, Marraskuun 13. päivä, 1980.
2. Uelmen & Haddax, Drug Abuse and the Law, 1974.
3. Bonnie, Richard & Whitebread, Charles, The Marijuana Conviction, Virgiania pressin yliopisto 1974; Kongressiin todistus, 1937 (katso täysi todistus liitteistä); et al.
4. Sloman, Larry; Ruohohulluus (Reefer Madness), 1979; Bonnie ja Whitebread, The Marijuana Conviction, Virgiania pressin yliopisto 1974.

Tekokuidut - myrkyllinen vaihtoehto luonnon kuiduille

1920 –Luvun lopussa ja 1930 –luvulla tapahtui vallan keskittymistä muutamille teräs, öljy ja kemikaali (sotatarvike) –yhtiöille. Yhdysvaltoin liittohallitus laski paljon sen kotimarkkinoiden tekstiilituotannosta sen tärkeimmän sotatarvikkeiden tuottajan, DuPontin varaan.

Selluloosan nitraaminen räjähdysaineiksi on hyvin samanlainen prosessi kuin selluloosan nitraaminen kuiduiksi tai muoviksi. Rayon, ensimmäinen synteettinen kuitu, on yksinkertaisesti stabilisoitua savutonta ruutia eli nitrattua selluloosaa, 1800-luvun perusräjähdettä.

"Synteettiset kuidut löytävät sovelluksensa useiden tuotteiden valmistamisessa, jotka aiemmin on valmistettu luonnontuotteista," suuntasi Lammont DuPont (Popular Mechanics, Kesäkuu 1939, sivu 805).

"Ajatelkaa luonnon voimavaroja," DuPontin johtaja jatkoi, "kemistit ovat auttaneet luonnon prosessin vaalimista kehittämällä synteettiset tuotteet täydentääkseen tai kokonaan korvatakseen luonnontuoteet."

DuPontin tiedemiehet olivat maailman johtavia selluloosan nitraamisen tutkijoita ja DuPont oli todellakin tämän aikakauden johtava selluloosan tuottaja.

Vuoden 1938 Popular Mechanicsin Helmikuun numero uutisoi "Eräs suuri ruudinvalmistaja käyttää vuosittain tuhansia tonneja hampun päistäreitä dynamiitin ja TNT:n valmistamiseksi." Historia esittää että ostamalla ja yhdistämällä pienempiä räjähdysaineyhtiöitä DuPont oli hyvin kiinnostunut räjähdysainemarkkinoista. Vuonna 1902 se hallitsi kahta kolmasosaa tämän teollisuusalan tuotannosta.

He olivat suurin ruudintuottaja toimittaen 40% liittoutuneiden sotatarvikkeista I:ssa maailmansodassa. Selluloosa- ja kuitutekniikan tutkijoina DuPontin kemistit tiesivät hampun todellisen arvon paremmin kuin kukaan. Hampun arvo jatkuu pitkälle liinavaatekuitujen ylitse; huolimatta liinavaatteista, kankaasta, verkoista ja köysistöstä, nämä pitkät kuidut ovat vain 20% hampunvarren painosta. Hampun päistäreiden osuus varren painosta on 80% ja päistäreet sisältävät 77% selluloosaa (huom: siis hampun varren painosta 61% on selluloosaa) ja tämä oli kaikkein yltäkylläisin sekä puhtain selluloosa(kuidun) lähde paperin, muovien tai rayonin valmistamiseksi.

Tässä kirjassa esitetty empiirinen todistusaineisto osoittaa, että liittohallitus – vuoden 1937 marihuanaverolain avulla – antoi tämän sotatarvikkeiden valmistajan toimittaa synteettisiä kuituja kotimarkkinoille ilman kilpailua. Näyttö menestyksekkäästä salaliitosta yritysten ja liittovaltion hallinnoissa on yksinkertaisesti seuraava: vuonna 1997 DuPont oli edelleen suurin tekokuitujen tuottaja, kun taas yksikään amerikkalainen ei ole niittänyt yhtään eekkeriä tekstiililaadun hamppua kuuteenkymmeneen vuoteen (lukuunottamatta II:n maailmansodan aikaa).

Lähestulkoon rajoittamaton tonnimäärä luonnonkuituja ja selluloosaa olisi voinut olla amerikkalaisen maanviljelijän saatavilla vuonna 1937, jolloin DuPont patentoi Nylonin ja saastuttavan puu-sellu sulfidi-valkaisu paperinvalmistusprosessin. Kaikki hampun potentiaali menetettiin.

Yksinkertaiset muovit 1900 –luvun alussa oli valmistettu nitratusta sellulloosasta, joka on suoraan verrannollinen DuPontin sotatarvikkeiden valmistusprosessille. Selluloidi, asetaatti ja Rayon olivat kyseisen aikakauden yksinkertaisia muoveja, ja hamppu oli selluloosan tutkijoille hyvin tunnettu ja ensisijainen lähde kyseiselle uudelle teollisuudelle. Yksinkertaisten muovien, Rayonin ja paperin raakamateriaalin saatavuus olisi maailmanlaajuisesti parhaiten hoidettu hampun päistäreillä.

Nylon kuidut kehitettiin vuosien 1926 – 1937 välissä Harvardin nimekkään kemistin, Wallace Carothersin, toimesta ja Saksalaisten patenttien pohjalta. Nämä polyamidit ovat pitkiä kuituja ja ne perustuvat luonnon kuitujen pohjalle. Carothers teki päättymätöntä tutkimusta DuPontin apurahalla, tehden monipuolista tutkimusta luonnon selluloosakuiduista. Hän kopioi luonnonkuituja laboratioriossaan ja polyamidit – tietyn kemiallisen prosessin aikaansaamat pitkät kuidut – olivat keksitty.(Tiedonhakuisille tiedoksi: Wallace Carothers teki itsemurhan viikon sen perästä kun pääministeriö Huhtikuussa vuonna 1937 oli pitänyt kuulemisensa ja luonut lakialoitteen, joka lopulta tulisi kieltämään hampun.)

Hiileen, tervaan ja öljyyn perustuvat kemikaalit otettiin käyttöön, ja erilaiset apuvälineet, kehruunystyt ja prosessit kehitettiin. Nylon, uusi tekstiilityyppi, oli kontrolloitu raakamateriaalista, eli hiilestä, lähtien lopputuotteeseen asti: patentoitu kemiallinen prosessi. Kemikaaliyhtiö konsolidoi uuden "ihmekuidun" tuotannon sekä voitot. Nylonin esittely, suurtuotantoon pystyvän koneen, joka eritteli hampun pitkät kuidut päistäreistä, esittely ja hampun lainsuojattomaksi julistaminen "marihuanana" tapahtuivat samanaikaisesti.

Uusia tekokuituja (Man-Made Fibers, MMF) voidaan parhaiten kuvailla sotamateriaalina. Kuidunvalmistusprosessi on perustunut suuriin tuotantolaitoksiin, savupiippuihin, jäähdytysnesteisiin ja vaarallisiin kemikaaleihin sen sijaan että ihmiset niittäisivät luonnossa yltäkylläisesti tarjolla olevaa kuitua.

Aikaisemmin historiassa räjähdysaineita ja sotatarvikkeita valmistanut "pahimman lajin kemian teollisuus" tuottaa nykyisin trikoita, tekoliinavaatteita, tekokangasta, lateksimaalia ja synteettisiä mattoja. Heidän saastuttavat tehtaansa tekevät nahka-, verhoilu- ja puujäljitelmiä, ja samanaikaisesti osa luonnon kiertokulkua on julistettu laisuojattomaksi.

Maailmanhistorian peruskuitu, amerikan perinteinen hyötykasvi, hamppu, voisi tarjota tekstiilimme ja paperimme sekä toimia selluloosan tärkeinpänä lähteenä. Sotateollisuus – DuPont, Allied Chemicall, Monsanto, jne. – ovat kilpailulta suojattuja marihuanalakien avulla. He käyvät sotaa luonnon kiertokulkua ja pienviljelijää vastaan.

- Shan Clark

Lähteet:

Encyclopedia of Textiles 3rd Edition by the editors of American Fabrics and Fashions Magazine, William C. Legal, Publisher Prentice-Hall, Inc. Englewood Cliffs, NJ 1980; The Emergence of Industrial America Strategic Factors in American Economic Growth Since 1870, Peter George State University, NY; DuPont (a corporate autobiography published periodically by E.I. DuPont DeNemours and Co., Inc. Wilmington, DE); The Blasting Handbook, E.I. DuPont DeNemours and Co., Inc., Wilmington, DE; Mechanical Engineering Magazine, Feb. 1938; Popular Mechanics, Feb 1938; Journal of Applied Polymer Science, Vol. 47, 1984; Polyamides, the Chemistry of Long Molecules (author unknown) U.S. Patent #2,071,250 (Feb. 16, 1937), W.H. Carothers, DuPont Dynasties, Jerry Colby; The American Peoples Encyclopedia, the Sponsor Press, Chicago, 1953.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 2.5 License.