Miljardin dollarin sato
Helmikuu 1938: Popular Mechanics aikakauslehti:
"Uusi miljardin dollarin sato"
Helmikuu 1938: Mechanical Engineering aikakauslehti:
"Tuottoisin ja tavoiteltavin sato"
Modernia tekniikkaa aiottiin alkaa soveltaa hampun tuotantoon, jolloin siitä olisi tullut Amerikan tärkein maataloustuote. Kaksi USA:n sekä arvostetuinta että vaikutusvaltaisinta julkaisua, Popular Mechanics ja Mechanical Engineering, ennustivat amerikkalaiselle hampulle valoisaa tulevaisuutta. Tuhannet uudet tuotteet loivat miljoonia uusia työpaikkoja ennustaen pitkän alasuhdanteen päättymistä. Sen sijaan hamppu julistettiin laittomaksi ja sitä alettiin vainota ja nimittää W.R. Hearstin leimaamisen mukaisesti "meksikolaiseksi tappajaruohoksi, marihuanaksi."
Aina vuodesta 1901 vuoteen 1937 USA:n maatalousministeriö ennusti toistuvasti, että tultaisiin keksimään tai suunnittelemaan kone, joka pystyy korjaamaan sadon, kuorimaan ruo’ot ja erottelemaan kuidun massasta, jolloin hamppu olisi jälleen Amerikan maatalouden ykköstuote. G.W. Schlichtenin vuonna 1917 esittelemä "decorticator" eli hamppupuimuri lähestulkoon täytti ennustuksen. (Katso luku 2, sivut 13–15 painetussa versiossa, ja liitteet.)
Ennustus sai tukea valtamedioilta Popular Mechanicsin julkaistua helmikuussa 1938 artikkelinsa "Miljardin dollarin sato". Artikkelin ensimmäinen uudelleenjulkaisu yli 50:een vuoteen tapahtui tämän kirjan ("The Emperor Wears No Clothes") alkuperäispainoksessa. Artikkeli on julkaistu alkuperäisasussaan.
(artikkeli on julkaistu alkuperäisasussaan myös JackHerer.com-sivustolla – suom. huom.)
Julkaisuaikataulujen ja -määräajan vuoksi Popular Mechanics valmisteli tätä artikkelia keväällä 1937, jolloin kannabiskasvi, josta tuotettiin kuitua, paperia, dynamiittia ja öljyä, oli yhä laillista ja todellakin ällistyttävän nopeasti kasvava teollisuudenala.
Tässä luvussa uudelleenjulkaistaan myöskin ote Mechanical Engineeringin hamppua koskeneesta artikkelista, joka julkaistiin samaisena kuukautena. Artikkelin alkuperäispainos oli vuotta aikaisemmin julkaistu raportti, joka esitettiin Amerikan koneenrakennusinsinöörien yhteisön (American Society of Mechanical Engineers) järjestämässä Maatalouden kehittämiskokouksessa (Agricultural Processing Meeting) New Brunswickissa, New Jerseyssä, helmikuun 26. päivänä vuonna 1937. USA:n maatalousministeriön (USDA) raportit ja kongressin lausunnot osoittivat viljellyn hampun maa-alan kasvaneen kaksinkertaiseksi Amerikassa lähestulkoon joka vuonna lähtien 1930-luvun pohjalukemista, jolloin Yhdysvalloissa istutettiin hamppua vain 1000:n eekkerin alalle, vuoteen 1937 asti, jolloin viljeltiin 14000:n eekkerin maa-alaa – ja jolloin he suunnittelivat viljellyn pinta-alan kasvavan lähitulevaisuudessakin kaksinkertaiseksi joka vuonna.
Kuten helposti huomaat näistä artikkeleista, juur’ikään teollistettu kannabiskasviteollisuus oli lapsenkengissään, mutta raivaamassa tietään tehdäkseen kannabiksesta Amerikan maatalousteollisuuden suurimman toimialan. Myöhemmin löydettyjen sovellusten valossa (kuten bioenergia, materiaalitekniikka jne.) tiedämme hampun olevan maailman tärkein ekologinen resurssi ja edelleen, olemaan maailman ainoa jättitoimiala.
Popular Mechanicsin artikkeli oli ensimmäinen kerta Amerikan historiassa, kun "miljardin dollarin"* termiä ikinä käytettiin missään USA:n maatalouden sadossa!
*Verrannollinen 40–80 miljardiin dollariin kirjan julkaisuhetkellä.
Asiantuntijat arvioivat varovaisesti, että mikäli hampputeollisuus restauroitaisiin Amerikassa, se tuottaisi 500 miljardista dollarista biljoonaan dollariin vuodessa, ja sen lisäksi se pelastaisi planeetan ja sivilisaation fossiilisista polttoaineista ja niiden johdannaisista – sekä aavikoitumiselta! Jos Harry Anslinger, DuPont, Hearst ja heidän lahjomansa (tiesit tai et, silloin ja nyt) poliitikot eivät olisi julistaneet hamppua laittomaksi – sillä tekosyyllä, että siitä saadaan marihuanaa (lue luku 4: Laillisen kannabiksen viimeiset vaiheet) – tehden lopun hamppua koskeneesta kouluopetuksesta, tutkimuksesta ja jopa tieteestä, näissä artikkeleissa esitetyt loistavat tulevaisuudennäkymät olisivat tulleet todeksi – ja niiden lisäksi enemmän hyötyjä kuin kukaan tuolloin pystyi edes kuvittelemaan – uusien teknologioiden ja käyttötarkoituksien kehityttyä.
Kuten eräs kollega osuvasti lausui: "Nämä artikkelit olivat viimeiset rehellisesti hamppua käsitelleet kirjoitukset yli 40 vuoden ajan."
Miljardin dollarin sato, Popular Mechanics, helmikuu 1938
Amerikkalaisille maanviljelijöille luvataan tämän vuoden sadon olevan arvoltaan useita satoja miljoonia dollareita. Kaikki tämä on 6000 vuotta vanhan ongelman ratkaisseen koneen keksimisen ansiota. Kyseessä on hamppu, jonka sato ei kilpaile minkään muun amerikkalaisen tuotteen kanssa. Sen sijaan se syrjäyttää maahantuotuja raaka-aineita ja jatkojalosteita, jotka ovat alipalkattujen aasialaisten työläisten tuottamia. Se takaa tuhansia työpaikkoja amerikkalaisille kautta koko maan. Tämän mahdollistaa laite, joka poistaa varsista kuituja sisältävän kuorikerroksen mahdollistaen hamppukuidun hyödyntämisen käyttämättä pilviä hipovaa työtuntimäärää. Hamppu on standardi maailman hamppukuitujen joukossa. Sillä on suuri vetomurtolujuus sekä hyvä kestävyys. Sitä käytetään yli 5000 tekstiilituotteeseen, alkaen köysistä päättyen hienoihin pitseihin. Kun kuitu on poistettu, jäljelle jää päistäreitä, jotka sisältävät yli 77 % selluloosaa ja joista voidaan valmistaa 2500 tuotetta alkaen dynamiitista päättyen sellofaaniin.
Tällä hetkellä toiminnassa olevat koneet Texasissa, Illinoisissa, Minnesotassa ja muissa osavaltioissa tuottavat kuitua hintaan puoli senttiä / naula ja jäljellejäävälle korsiainekselle (eli päistäreelle) etsitään tuottoisia markkina-alueita. Koneenkäyttäjät tekevät hyvää liiketoimintaa verrattuna kiinalaisvalmisteiseen tuontikuituun maksaen viljelijöille 15 dollaria hampputonnista sen tullessa pelloilta.
Viljelijän näkökulmasta hamppu on helppo kasvattaa, ja se tuottaa kolmesta kuuteen tonnia eekkeriä kohden missä tahansa maaperässä, jossa voidaan kasvattaa maissia, vehnää tai kauraa. Sillä on lyhyt kasvukausi, joten se voidaan istuttaa muiden tuotteiden istuttamisen jälkeen. Sitä voidaan viljellä missä tahansa osavaltiossa. Sen pitkät juuret lävistävät ja rikkovat maaperän jättäen sen täydelliseen kuntoon seuraavan vuoden satoa varten. Sen tiheä lehtikerros, joka ulottuu kahdeksasta kahteentoista jalan korkeuteen, tukahduttaa rikkaruohot. Kaksi onnistunutta satoa on tarpeeksi parantaakseen viljelykelvottoman, rikkaruohoja kasvavan, maan takaisin hedelmälliseksi.
Vanhalla viljelytavalla hamput niitettiin ja jätettiin pelloille muutamaksi viikoksi märkänemään, jolloin kuidut voitiin irrottaa käsin. Märkäneminen on lahoamista kasteen, sateen ja bakteerien vuoksi. Märkänemisen jälkeen kuidun irrottavia koneita oli kehitetty, mutta kustannukset olivat suuret, kuituhukka oli massiivista ja kerätyn kuidun laatu oli heikko. Uuden, hamppupuimurina tunnetun koneen käytössä, hamppu leikataan kevyesti modifioidulla lyhteen niputtimella (grain binder). Hamppu toimitetaan koneeseen, jossa automaattinen ketjukuljetin toimittaa sen murrettavaksi. Koneen kapasiteetti on kahdesta kolmeen tonniin tunnissa. Päistäreet murretaan hienompiin palasiin, jotka pudotetaan "hypyttäjään", josta ne toimitetaan puhaltimen avulla paalaimelle tai kuorma- tai rekka-autoon kuljetusta varten.
Tässä vaiheessa mitä tahansa voi tapahtua. Raakakuitu voidaan käyttää vahvan nyörin tai köyden valmistamiseen, juuttisäkin punomiseen, kokolattiamattojen loimiin, korkkimattojen taustoihin, se voidaan valkaista ja puhdistaa saaden hartsimaisia sivutuotteita, joilla on korkea kaupallinen arvo. Se voi, todellakin, korvata tuontikuidut, jotka nyt vyöryvät marketteihimme. Dynamiitin ja TNT:n valmistajayhtiön eräs suuri ruutia valmistava alihankkija käyttää vuosittain tuhansia tonneja hampun päistäreitä. Eräs suuri paperialan yritys on maksanut vuosittain yli miljoona dollaria vastikkeena ulkomailta tuodusta savukepaperista, mutta tänä päivänä he valmistavat tarvittavan paperin amerikkalaisesta Minnesotassa kasvavasta hampusta. Uusi tehdas Illinoisissa tuottaa erityisen hienoa hamppupaperia. Hampun luonnolliset materiaalit tekevät siitä ekologisen sellun lähteen minkä tahansa laatuisen paperin valmistamiseksi. Ja hampun korkea alfaselluloosapitoisuus lupaa rajoittamatonta raaka-ainelähdettä tuhansille selluloosatuotteille, jotka kemistimme ovat kehittäneet.
Yleisesti uskotaan kaikkien liinavaatteiden olevan pellavasta valmistettu. Tosiasiassa suurin osa on valmistettu hampusta – viranomaiset arvioivat, että yli puolet USA:han maahantuoduista liinavaate tekstiileistä on valmistettu hampusta. Toinen väärinkäsitys on, että säkkikankaat olisivat valmistettu hampusta. Tosiasiassa niiden raaka-aine on useimmiten juutti ja käytännössä kaikki käyttämämme juuttisäkit ovat intialaisten vain 4 senttiä päivältä ansaitsevien työläisten kutomia. Punottu nyöri on useimmiten valmistettu sisalista, jota saadaan Yakatanista tai Etelä-Afrikasta.
Kaikkia näitä nyt maahantuotavia tuotteita on mahdollista valmistaa kotimaisesta hampusta. Kalan pyydykset, jousipyssyn jänteet, purjekankaat, touvit, työvaatteet, kirjotut pöytäliinat, hienot asusteet, pyyhkeet, vuodevaatteet ja tuhannet muut jokapäiväiset tykötarpeet voidaan valmistaa amerikkalaisilla farmeilla kasvavasta hampusta. Tuomme vuosittain maahan 200 miljoonan dollarin edestä kankaita ja kuituja. Pelkästään raakakuitua on tuotu maahan 50 miljoonan dollarin edestä ensimmäisenä puolivuonna 1937. Kaikki tämä rahamäärä voisi olla yksin amerikkalaisten.
Paperiteollisuus tarjoaa jopa paremmat mahdollisuudet. Paperiteollisuuden liikevaihto on yli 1000 miljoonaa dollaria vuodessa, josta yli 80 % koostuu tuonnista. Mutta hampusta voidaan valmistaa kaikkia paperilaatuja. Hallitus arvioi, että 10 000 eekkeriä hamppua vastaa sellumäärältään 40 000 eekkeriä tavanomaista selluntuotantoa.
Eräs hampun esiinmarssin este on maanviljelijöiden haluttomuus kokeilla uusien lajien viljelyä. Ongelmaa monimutkaistaa tarve saada hankittua kunnollisia maatalouskoneita maatilan läheltä. Ellei ajomatkan sisässä ole riittävästi viljeltyä pinta-alaa, hamppupuimurin käyttö ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa, eivätkä maanviljelijät voi tehdä hyvää bisnesta ilman kuorijakonetta. Toinen este on, että naarashamppu tuottaa kukintoja, jotka sisältävät marihuanaa, päihdettä, ja hamppua on mahdotonta kasvattaa tuottamatta kukintoja. Toimeenpanon alla olevat liittovaltionsäännökset edellyttävät hampunkasvattajien rekisteröitymistä ja ehdonalaiset esitykset narkoottisen tuotannon estämiseksi ovat hyvin tiukat.
Kuitenkin hampun, sadon ja marihuanan yhteyttä on liioiteltu. Huume tuotetaan yleensä villihampusta tai "locoweedistä" (hulluruoho), jota löytyy helposti joutomailta sekä pitkin rautateitä kaikista osavaltioista. Mikäli liittovaltion säännökset voidaan säätää niin, että ne suojelevat kansalaisia kuitenkaan estämättä laillista hamppukulttuuria, hamppusato voi lisätä amerikkalaisen maanviljelyn ja teollisuuden arvoa mittaamattomasti.
Tuottoisin ja tavoiteltavin sato, joka on mahdollista kasvattaa
Mechanical Engineering, helmikuu 1938
"Pellava ja hamppu: siemenestä kankaaseen" julkaistiin helmikuun painoksessa vuonna 1938 Mechanical Engineering aikakauslehdessä. Sen alkuperäisjulkaisu tapahtui amerikan koneinsinöörien yhteisön maanviljelyprosessi-kokouksessa New Brunswickissa, New Yorkissa, helmikuun 26. päivänä vuonna 1937 prosessiteollisuuden jaoston toimesta.
Pellava ja hamppu: siemenestä kankaaseen
Kirjoittanut: George A. Lower
Tämä maa tuo ulkomailta käytännössä kaiken tarvitsemansa kuidun lukuun ottamatta puuvillaa. Whitneyn puuvillakone (Whitney gin) yhdistettynä kehittyneeseen kehruumenetelmään mahdollisti puuvillatuotannon niin alhaisin kustannuksin, että pellavateollisuus lähes katosi USA:sta. Emme voi tuottaa kuitujamme sen halvemmalla kuin muut viljelijät muualla maailmassa. Korkeiden palkkakustannusten vuoksi emme voi olla suuri tuottaja. Esimerkiksi Jugoslavia, joka tuottaa Euroopan eniten kuitua aaria kohden, vastikään tuotti 883 naulaa. Vastaavat luvut muissa maissa ovat Argentiina 749 naulaa, Egypti 616 naulaa ja Intia 393 naulaa, kun taas USA:n keskisato on 383 naulaa.
Pärjätäksemme maailmanmarkkinoilla meidän on petrattava menetelmiämme koko tuotannon matkalla siemenestä kankaaseen.
Pellava korjataan repimällä juurineen irti maasta, kasvi liotetaan lammikossa, kuivataan auringossa ja loukutetaan, kunnes kuidut purkaantuvat toisistaan. Sitten kuidut vielä häkilöidään ja lopulta valkaistaan lipeällä, jota saadaan puun tuhkista, kaliumilla, jota saadaan poltetusta meriruohosta, tai kalkilla. Kehitys maanmuokkauksessa, istuttamisessa ja sadonkorjuuvälineiden käytössä on auttanut monia suurviljelijöitä, ja jossain määrin myös pienviljelijöitä, mutta prosessi sadonkorjuusta langaksi on raju, tuhlaavainen ja vahingollinen maaperälle. Hamppu, luonnonkuiduista vahvin, antaa suurimman sadon eekkeriä kohden ja vaatii vähiten huolenpitoa. Rikkaruohojen kitkentä ei ole tarpeen, itse asiassa hamppu hävittää rikkaruohot. Sen lisäksi hamppu jättää maaperän verrattomaan kuntoon ensi kauden viljelyä varten. Tämä, sadon rahallisestakin arvosta huolimatta, tekee hampusta tavoiteltavimman viljelyskasvin.
Samoissa viljelyoloissa, hampun vaatimukset ovat samankaltaiset kuin pellavalla, eli sato on syytä korjata ennen kuin se on ylikypsä. Paras aika sadonkorjuuseen on kun varren alimmat lehdet alkavat lakastua ja pölyttyminen tapahtuu.
Kuten pellavassa, kuidut päättyvät siinä kohtaa missä lehden ruoti kohtaa varren ja ne koostuvat pektoosihartsilla yhteen laminoituneista kuiduista. Käsiteltynä samoin kuin pellava, hamppu tuottaa niin lähelle pellavankaltaista hienoa kuitua, että eroavaisuuksien löytämiseksi tarvitaan suuritehoista mikroskooppia – osa hamppukuiduista on päistään haarallisia. Muutama valuvan märkänä paikoilleen ripustettu säie kuitua identifioi takuuvarmasti nämä kaksi kuitua sen vuoksi, että kuivuessaan pellava kiertyy oikealle tai myötäpäivään ja hamppu kiertyy vasemmalle tai vastapäivään.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Venäjä tuotti 400 000 tonnia hamppua, kaikki edelleen käsityötä. Nykyään he tuottavat puolet aikaisemmasta määrästä ja käyttävät melkein kaiken sen itse, kuten tekee myös Italia, josta aiemmin tuotiin USA:han suuret määrät hamppua.
Kylväessä USA:ssa hamppua vakan verran (1 vakka = 8 gallonaa, 1 gallona = 3,8 l, 1 vakka = 30,4 l) eekkerille, satona saatavien korsien kuivapaino on noin kolme tonnia. 15–20 % korsien painosta on kuitua ja 80–85 % on puista materiaalia. Muoviteollisuuden raaka-aineiden, selluloosan ja puiden kukkien, nopeasti kasvava kysyntä antaa hyvän syyn uskoa tämän tähän asti hukkaan heitetyn materiaalin saattavan tarjota suhteellisen tuottoisan sadon korjattavaksi jättäen kuidun hinnan melko alas ottaakseen osaa kilpailuun 500 miljoonan tuonti-raakakilo kuidun kanssa.
Hamppu on 2–3 kertaa lujempaa kuin mikä tahansa vahva kuitu, joten hamppua tarvitaan vähemmän saman metrimäärän tuottamiseksi. Esimerkiksi kierrettyä sisalnarua, jonka vetolujuus on 40 paunaa, saadaan 450 jalkaa paunaa kohden. Hyvää hamppunarua taas saadaan 1280 jalkaa/pauna. Toisin kuin trooppiset kuidut, hamppu ei ole altis pilaantumiselle, eikä mikään niistä kestä suolaisessa tai makeassa vedessä yhtä pitkään kuin hamppu.
Kun vanhan teorian mukaan sato oli syytä korjata silloin kun pölyttyminen alkaa. Minnesotassa hampun parhaat kuidut kerättiin vasta, kun kukinnot olivat siemenistä raskaat. Paras sadonkorjuuajankohta pitäisi mahdollisimman pian selvittää muutaman eekkerin koeviljelmällä, puimalla ensimmäinen neljäsosa pölyttymisen tapahtuessa, puimalla toisen ja kolmannen neljäsosan viikon tai 10 päivän välein ja viimeisen, kun siemenet ovat täysin kypsiä. Nämä neljä erillistä satoa tulee pitää erillään toisistaan ja sekä lihdata että käsitellä erillään toisistaan, jotta mahdolliset erot kuidun ja siementen määrässä ja laadussa saadaan selville.
Hampun sadonkorjuuseen on saatavissa monentyyppisiä maatalouskoneita USA:sta. International Harvesting Company (nykyään Navistar International Corporation - suom.huom.) esitteli useita vuosia sitten yhden koneen. Äskettäin keskilännen hampunviljelijät ovat modifioineet muutamia leikkuupuimureita tähän tarkoitukseen. Kyseinen modifiointi ei ole kallista ja laitteiden on kerrottu toimivan hyvin.
Liima-aineen poisto on hampulla samankaltainen käsittely kuin pellavankin tapauksessa. Ainesosaset tarjoavat ehkä hieman enemmän vastusta keittoprosessissa. Toisaalta, ligniinisidokset hajoavat täydellisesti ennen keittoprosessin loppua. Ja tämän ansiosta erinomaista kuitua voidaan saada myöskin hampusta. Hamppu, käsiteltynä tunnetulla kemiallisella menetelmällä, voidaan kehrätä puuvilla-, villa- tai kampalankakoneella, ja tuotteella on samankaltaiset imukykyiset ja kulutuksenkestävät ominaisuudet kuin pellavallakin.
Useita erityyppisiä kampalankakoneita hampunvarsien lihtaamiseen on saatavilla. Aikaisemmin toimineet Illinoisin ja Wisconsinin lihtaustehtaat käyttivät laitteistoa, jossa oli kahdeksan paria rihlattuja rullia, joiden läpi korret ohjattiin puisen osan murtamiseksi. Tästä eteenpäin kuitu tahmeiden palasten kanssa –tai päistäreiden, kuten niitä kutsutaan– siirrettiin operaattorin toimesta ketjukuljettimelle. Tämä kuljetti kuidun lävitse kahden peräkkäin asetetun pyörivän rummun, joiden kumpaisenkin kehällä oli survontaterät, jotka erottivat suurimman osan päistäreistä kuten myös lyhyistä kuiduista, jotka eivät jatku koko varren mitalla. Kangaskuidun saantosuhde rohtimiin oli 50 % kumpaistakin. Rohtimet – tai lyhyet takkuiset kuidut – menivät tämän jälkeen värähtelevään puhdistimeen, joka ravisti pois osan päistäreistä. Minnesotassa ja Illinoisissa koetettiin toistakin konetyyppiä. Tässä laitteessa on syöttöpöytä, jossa korret asetellaan vaakatasoon. Ketjukuljettimet siirtävät korsia eteenpäin kunnes puristava ketju kouraisee ne ja kuljettaa ne puolen koneen lävitse.
Pari keskenään rynnössä olevaa ruohonleikkurityyppistä murskainta on asetettu 45 asteen kulmaan syöttöketjuun nähden ja murskaa hampunkorret teräslevyn terävällä reunalla tarkoituksenaan korren puisen osan murskaaminen ja päistäreiden hakkaaminen kuidusta eroon. Toisaalla ja hieman ensimmäisen ruohonleikkurityyppisen murskaimen takana on seuraava, joka on 90 asteen kulmassa ensimmäiseen nähden ja se hakkaa päistäreet pois.
Ensimmäinen puristava ketju kuljettaa korret seuraavalle lihdatakseen kuidun, joka oli alussa puristimessa. Valitettavasti tämäntyyppinen lihtauskone tuottaa jopa enemmän rohtimia kuin niin kutsuttu Wisconsin-tyyppi. Nämä rohtimet on hankala puhdistaa sen vuoksi, että päistäreet ovat murrettu pitkiksi tikuiksi, jotka pysyvät lujasti kiinni kuidussa.
Seuraavassa konetyypissä varret kuljetetaan ensin rihlattujen rullien läpi. Tämä murtaa puisen osan noin ¾ tuumaa pitkiksi päistäreiksi, ja sen jälkeen kuitu kulkee sarjan rakolevyjä – edestakaisin liikkuvia ja paikallaan olevia – ylitse.
Tahmeat päistäreet poistetaan kuidun seasta, joka jatkaa kuljettimella paalauspuristimelle. Koska kuitua ei hakata kuidun vastaisesti, tämä lihtauskonetyyppi tuottaa ainoastaan kangaskuitua. Lopuksi kuitu käsitellään samoilla tavoilla kuin pellava.
Maalien ja lakkojen valmistajat ovat kiinnostuneita hampunsiemenöljystä, joka on hyvä kovetinaine. Kun markkinat ovat kehittyneet hyötykäyttämään nykyisin tuhlatut tuotteet, siemenet ja päistäreet, hamppu tulee osoittautumaan sekä maanviljelijälle että kuluttajalle tuottoisimmaksi ja tavoitelluimmaksi sadoksi, joka voidaan kasvattaa, ja yhdeksi tavaksi vapauttaa amerikkalaiset tehtaat tuonnista.
Viimeaikaiset tulvat ja hiekkamyrskyt ovat antaneet varoituksen metsien hakkuista aiheutuvista tuhoista. Mahdollisesti pellavan ja hampun tähän asti hukatut tuotteet saattavat löytää hyvää kysyntää erityisesti muoviteollisuuden saralla, joka tällä hetkellä kasvaa jättiaskelin.
Jatka sivulle: Luku 4