Luku 14 Alkup

Yli 60 vuotta tukahduttamista ja sortoa

1937: Hamppu kielletään. Arviolta 60 000 amerikkalaista polttaa "marihuanaa", mutta Hearstin ja Anslingerin valheellisen kampanjan ansiosta käytännössä kaikki ovat kuulleet siitä.

1945: Newsweek-lehden mukaan yli 100 000 amerikkalaista polttaa maria.

1967: Miljoonat amerikkalaiset polttavat säännöllisesti ja avoimesti hampun lehtiä ja kukintoja.

1977: Kymmenet miljoonat polttavat kannabista säännöllisesti, monet kasvattavat omat poltettavansa.

1998: Joka kolmas amerikkalainen, arviolta 90 miljoonaa kansalaista, on kokeillut maria ainakin kerran ja 10-20% (25-50 miljoonaa amerikkalaista) hankkii ja polttaa sitä säännöllisesti, huumetesteistä ja koventuneista laeista huolimatta.

Kautta historian amerikkalaiset ovat pitäneet kiinni siitä lainopillisesta periaatteesta että Perustuslailliset oikeudet ovat luovuttamattomia ja että jos joltakulta nämä suojaukset riistettäisiin, hänet olisi nähtävä kaltoin kohdeltuna uhrina. Kuitenkin, vuoteen 1989 tultaessa, ilmoittautuessasi koulun vapaaehtoistoimintaan tai hakiessasi minimipalkkaista työpaikkaa, sinua saatetaan vaatia luopumaan oikeuksistasi yksityisyyteen, suojasta itseäsi vastaan todistamiselta, perustuslaillisesta kohtalaisten perusteiden vaatimuksesta liittyen tutkimiseen ja takavarikoimiseen, samoin joudut luopumaan syyttömäksi olettamisesta kunnes toisin todistetaan, sekä siitä kaikkein perustavimmasta oikeudesta: henkilökohtaisesta vastuusta omaan elämään ja omaan tietoisuuteen.

Vielä vuonna 1995 Yhdysvaltojen korkein oikeus piti näitä yksityisyyden loukkauksia perustuslain mukaisina!

Marraskuussa 1996, kuten aiemmin todettiin, Kalifornia hyväksyi osavaltion laajuisen lakialoitteen joka laillisti lääkekannabiksen osavaltion alueella. Samoin marraskuussa 1996 Arizona hyväksyi osavaltion aloitteen (65%:lla äänistä) joka sisälsi lääkekannabiksen, mutta toisin kuin Kalifornian lain, Arizonan lainsäädäntöelimet ja (myöhemmin syytteeseen pantu) kuvernööri pystyivät kumoamaan tämän asukkaiden hyväksymän lain, ja ovat sen sittemmin tehneetkin. Kyseessä oli ensimmäinen Arizonan lainsäätäjien ja kuvernöörin hylkäämä kansalaisten lakialoite yhdeksäänkymmeneen vuoteen!

Armeija ja teollisuus

USA:n asevoimat, kuten monet siviilipuolen tehtaat, antaa sinulle kenkää jos poltat maria; vaikka sitten olisit polttanut sitä 30 päivää ennen testausta ja vapaa-ajallasi. Näitä testejä tehdään satunnaisesti ja niissä ei useinkaan testata alkoholin, rauhoittavien lääkkeiden yms. aineiden käyttöä. Kuitenkin, USA:n työterveyslaitoksen (OSHA) ja työmarkkinajärjestöjen mukaan alkoholi(!) on osallisena 90 - 95 %:ssa päihteisiin liittyvistä tehdastyöntekijöiden onnettomuuksista.

Itse asiassa, armeijan Marylandin Edgewoodissa ja muualla 1950- ja 1960-luvuilla suorittamat kokeet koskien marihuanan vaikutuksia sotilaisiin, eivät löytäneet merkkejä heikentyneestä motivaatiosta tai suorituskyvystä kahden vuoden rankan (armeijan sponsoroiman) marihuanan polttamisen jälkeen.

Tämä tutkimus toistettiin vielä kuusi kertaa armeijan tekemänä ja kymmeniä kertoja yliopistojen toimesta, täysin samoin tai vastaavin tuloksin. (Mm. brittiläisen hamppukomission raportti; Panama/Siler-tutkimus; Jamaikan tutkimus ym.)

Eteläafrikkalaiset kulta- ja timanttikaivokset sallivat ja kannustivat mustia työläisiä käyttämään daggaa eli kannabista jotta he työskentelisivät ahkerammin.

(U.S. Government Reports, 1956-58-61-63-68-69-70-76.)

Yksityisyys on oikeus

Kannabislakien uudistamista ajavat ryhmät kuten NORML, HEMP, ACLU, BACH ja esimerkiksi USA:n Libertaristipuolue ovat sitä mieltä että kunhan sotilashenkilöt tai tehdastyöläiset eivät käytä kannabista työvuorossa ollessaan tai 4-6 tuntia ennen töitä, kyseessä on heidän yksityisasiansa. Tämä käy yksiin valtionhallinnon omien Silerin komission (1933) ja Shaferin komission (1972) raporttien kanssa, samoin kuin LaGuardian raportin (1944), Kanadan hallituksen tutkimuksen (1972), Alaskan osavaltion lautakunnan (1989) ja Kalifornian neuvoa antavan asiantuntijaryhmän (1989) tulosten kanssa. Kaikki näistä olivat sitä mieltä että rikosoikeudelliset rangaistukset aineen käytöstä eivät ole järkeviä.

Epätarkat virtsatestit

Marihuanan käyttöä testaavat virtsatestit eivät ole täysin tarkkoja eivätkä osoita päihtymyksen määrää. Ne näyttävät ainoastaan oletko polttanut tai ollut läsnä tilassa jossa poltetaan kannabista, tai nauttinut hampunsiemenöljyä tai mitä tahansa hampunsiementuotetta, viimeisen 30 päivän aikana. Olitpa sitten polttanut tai syönyt sitä tunti sitten tai 30 päivää sitten, ja joskus vaikka et olisi käyttänyt sitä lainkaan, testit näyttävät samaa tulosta: positiivinen.

LT John P. Morgan totesi High Times-lehden haastattelussa helmikuussa 1989 (ja vuonna 1999 hän on yhä samaa mieltä) että "Testit ovat kaukana luotettavista. Testien peukalointi ja väärät positiiviset ja väärät negatiiviset tulokset yms. ovat tavallisia, eikä näitä testejä kauppaavia yrityksiä velvoita mitkään muut kuin heidät omat standardinsa."

Nämä testit voivat antaa positiivisen tai negatiivisen tuloksen 20-50 nanogrammalla (gramman miljardisosalla) millilitraa kohti tetrahydrokannabinolihappoa (metaboliitti eli palamistuote), kuitenkin tämän suuruusluokan tulokset tiedetään merkityksettömiksi. Ammattitaidottomalle tarkastelijalle mikä tahansa positiivinen merkki saa punaisen lipun nousemaan ylös. Ja useimmat testaajat ovat ammattitaidottomia ja varmentamattomia. Siitä huolimatta päätös testatun palkkaamisesta, erottamisesta, pidättämisestä, uudelleentestaamisesta tai ohjaamisesta päihdehoitoon tehdään saman tien.

"Uskon että taipumus lukea EMIT-testiä (virtsatesti joka mittaa THC:n metaboliitteja) alle raja-arvojen on eräs tärkeä syy miksi testiä ei usein varmistettu julkaistuissa raporteissa" Tri Morgan sanoi.

Vuonna 1985, ensimmäistä kertaa, Wisconsinin osavaltiossa sijaitsevan Miltonin lukiolaiset määrättiin viikkottaisiin virtsatesteihin jotta selvitettäisiin polttavatko he pilveä. Paikalliset "Perheet marihuanaa vastaan" -tyyppiset järjestöt vaativat tätä testausta, mutta ei alkoholin, rauhoittavien lääkkeiden tai muiden vaarallisten huumeiden testaamista.

Sadat yhteisöt ja ja lukiot kautta maan odottivat perustuslaillisten haasteiden lopputulosta Miltonissa vuonna 1988 ennen vastaavien testausohjelmien aloittamista omissa opinahjoissaan. Koska päätös tehtiin Miltonin hyväksi, lukio-opiskelijoiden testaaminen on aloitettu yleisesti ja jatkuu joka puolella Yhdysvaltoja vuonna 1998.

Esimerkiksi Oregonissa lukion urheilijoiden testaaminen on laajennut oikeuden määräyksellä koskemaan kaikkia opiskelijoita. Marihuana-aiheesta liian kärkkäästi väittelevät nuoret voidaan nyt testata aivan tuosta vaan kaikissa muissa osavaltioissa paitsi Kaliforniassa, jossa jopa lukiolaisella voi, vuodesta 1996 lähtien, laillisesti olla lääkärin suositus tai hyväksyntä marihuanan lääkekäyttöön.

(NORML:n raportit, High Times, ABC, NBC & CBS News ja L.A. Times 1981-1998, Oregonian 23. lokakuuta 1989.)

Baseball ja Babe

Entinen baseballkomissaari Peter V. Ueberroth määräsi ensimmäistä kertaa vuonna 1985 koko henkilöstön, paitsi ammattiyhdistyksellä yhdistyneet pelaajat, suostumaan näihin virtsatesteihin. Omistajista maapähkinöiden myyjiin ja mailapoikiin saakka, testit ovat pakollinen työllistymisen ehto kaikille. Vuoteen 1990 mennessä ne oli sisällytetty kaikkiin työsopimuksiin, myös pelaajien.

Marraskuusta 1996 lähtien ammattimainen baseballin pelaaja (tai kuka tahansa muu urheilija) Kaliforniassa on voinut käyttää kannabista lääkkeenä ja jatkaa baseballin pelaamista ammatikseen.

Usein toisteltujen kansalaisoikeuskysymysten lisäksi unohdetaan usein että baseball-legenda "Babe" Ruth kutsui säännöllisesti toimittajia seurakseen kun hän joi 12 olutta ennen peliä, alkoholin kieltolain aikaan.

Monet "kuivat" järjestöt ja jopa liigan johtaja pyysivät "Babea" ajattelemaan häntä ihailevia lapsia ja lopettamaan, mutta hän kieltäytyi.

Jos Peter Ueberroth ja kaltaisensa olisivat olleet vastuussa baseballista kieltolain aikaan, "Lyöntikeisari" olisi erotettu häpeillen eivätkä miljoonat lapset olisi pelanneet ylpeinä "Babe Ruth juniorisarjoissa". Lyndon LaRouchen "Sota huumeita vastaan" -komitea kertoi että uusien marihuanalakien mukana he odottivat toteuttavansa kaikkein tärkeimmän tavoitteensa: tulevaisuudessa kuka tahansa discoa, rock'n'rollia tai jazzia radiossa, televisiossa, kouluissa tai konsertissa soittava, tai rock-levyjä, tai mitä tahansa musiikkia mikä ei ollut heidän hyväksyttyjen klassisten listoillaan, myyvä henkilö vangittaisiin. Mukaanlukien musiikinopettajat, tiskijukat ja levy-yhtiöiden johtajat.

Kymmenet miljoonat tavalliset amerikkalaiset valitsevat kannabiksen itselääkitykseen tai rentoutuvat sen kanssa työajan ulkopuolella, riskeeraten rikosoikeudellisen rangaistuksen. Kaikkia työntekijöitä pitäisi arvioida työpanoksen ja työssä suoriutumisen mukaan, eikä yksityisten elämäntapavalintojen perusteella.

Urheilun Babe Rutheista, teollisuuden Henry Fordeista, taiteen Pink Floydeista, Beatleseista, Picassoista ja Louis Armstrongeista ja joka kymmenennestä amerikkalaisesta on tullut rikollinen ja tuhansista työttömiä kannabiksen käytön takia, jopa ainoastaan oman kodin rauhassa rentoutuessaan.

Robert Mitchumin elokuvaura miltei tuhoutui vuoden 1948 marihuanapidätyksen vuoksi. Liittovaltion tuomari Douglas Ginsburg oli juuri tulossa nimitetyksi USA:n korkeimpaan oikeuteen vuonna 1987 kun paljastui että hän oli polttanut ruohoa yliopiston professorina toimiessaan, ja hänen nimensä poistettiin nimityksestä. George Bushin nimittämän korkeimman oikeuden tuomarin Clarence Thomasin vuoden 1991 tunnustukseen että hän oli polttanut maria collegessa ollessaan, ei kuitenkaan kiinnitetty lainkaan huomiota hänen kiistanalaisen nimityksensä yhteydessä.

Jakaantuneita yhteisöjä ja pirstottuja perheitä

"Auta ystävää, lähetä hänet vankilaan" kehoittaa mainoskilpi Kalifornian Venturassa. Tämä on esimerkki "nollatoleranssi"-kampanjoiden ilmianna-naapurisi taktiikasta jota käytetään valvomaan uhrittoman kannabiksenkäyttörikoksen vastaisia lakeja.

Tässä toinen esimerkki televisiosta: "Jos sinulla on rikokseen liittyviä tietoja voit ansaita jopa tuhat dollaria. Nimeäsi ei käytetä eikä sinun tarvitse esiintyä oikeudessa." * Eräs mies sai vankilaan postikortin jossa luki "Ilmiantajamme sai $600 käräytettyään sinut. Rikoksenpysäyttäjät."

*(Crimestoppers, Ventura, Kalifornia, lokakuu 1989.)

Valvontaa ja takavarikoita

Kalifornian maaseudulla, jossa kannabiksenkasvatus on ylläpitänyt kokonaisia kyläyhteisöjä, hyvin aseistautuneet CAMP (Campaign Against Marihuana Planting "Marihuanan kasvatuksen vastainen kampanja") -joukot menevät syvälle sankkoihin metsiin etsiäkseen viiden metrin korkuisia reheviä ja tukevia kahdeksan kuukauden ikäisiä kasveja. Ne hakataan poikki, pinotaan, niiden päälle kasataan kumirenkaita ja ne valellaan bensiinillä. Kuivattamattomina ne palavat hitaasti.

Toisaalla helikopterilentäjä kiertelee naapuruston yläpuolella ja tuijottaa lämpöherkkää kameraa joka on suunnattu erääseen taloon. "Me etsimme aurinkoa sisätiloista" hän selittää asiallisena.

"Meillä on tarkat päämäärät," rakennukset joihin on hankittu kasvatusvaloja tai jokin muu kouriintuntuva peruste antaa aihetta epäillä rikosta nimeltä: "kielletyn aineen valmistus."

"Katso, tuolta tulee valoa." Hänen lämpökameransa ruutu näyttää kuinka lämpöä vuotaa talon räystäiden alta. Kohde varmistettu.

Seuraavaksi he tulevat hankkimaan etsintäluvan, ratsaavat kiinteistön, takavarikoivat talon siviilikäytännöin ja syyttävät sen asukkaita rikoslain mukaan.

(48 Hours, CBS Television, "Marihuanan kasvatusta Kaliforniassa," lokakuun 12. 1989.)

Epäamerikkalaisia linjauksia ja poliittista pakottamista

Richard Nixon määräsi FBI:n varjostamaan laittomasti John Lennonia ympäri vuorokauden kuuden kuukauden ajan vuonna 1971 siksi että Lennon oli esiintynyt Michiganissa konsertissa jossa vaadittiin kahdesta marisätkästä viideksi vuodeksi vankilaan tuomitun opiskelijan, John Sinclairin vapauttamista.

(L.A. Times, syyskuu 1983.)

Lääke-, öljy-, paperi- ja alkoholiteollisuus haluaa pitää pilven laittomana ikuisesti, ei mitään väliä kenen oikeuksia rikotaan tai kuinka monta vuotta meidän pitää viettää vankilassa heidän liikevoittojensa varmistamiseksi.

Vapaamielisiä poliitikkoja tarkkaillaan ja tutkitaan ja, näin uskomme, kiristetään pitämään suunsa kiinni tässä asiassa ja muissa, uhkaamalla että muutoin heidän tai perheenjäseniensä menneisyydestä kaivetaan julkisuuteen jotakin epämiellyttävää, kenties seksuaalisuuteen tai huumeisiin liittyvää.

Poliisi, salaisuudet ja kiristys

Muutama vuosi takaperin silloinen Los Angelesin poliisipäällikkö Daryl Gates (1978-1992) määräsi kaupunginvaltuuston jäsenen Zev Yarslovskyn, kaupungin lakimiehen John Van DeKampin, pormestari Tom Bradleyn ja muita valvonnan kohteiksi. Hän tarkkaili heidän yksityisiä seksielämiään yli vuoden ajan.

(L.A. Times, syyskuu 1983.)

J. Edgar Hoover, FBI:n johtajana, teki tätä samaa viiden vuoden ajan Martin Luther King Jr:lle ja mitä "sairaimmissa" olosuhteissa tieten tahtoen ajoi näyttelijätär Jean Seburgin itsemurhaan jatkuvilla hirveillä liittovaltion kirjeillä ja roskalehdistöön syöttämillään tiedoilla joissa hän paljasti Seburgin raskauksia ja treffejä mustaihoisten kanssa. Itse asiassa Hoover ahdisteli valikoituja kohteitaan FBI:ta käyttäen jopa kahdenkymmenen vuoden ajan näiden kansalaisoikeusmielipiteiden takia.

Entinen FBI:n johtaja ja samalla huumevirasto DEA:n suora valvoja, William Webster, vastasi kysymyksiin koskien 50 prosentin (500 miljoonaa dollaria) haaskaamista liittovaltion huumevalvonnan määrärahoista marihuanan valvontaan tähän tapaan: "No, marihuana on äärimmäisen vaarallinen huume ja todisteet (viitaten sittemmin täysin tyrmättyihin Heathin ja Nahasin aivo- ja metaboliittitutkimuksiin) ovat juuri saapumassa."

Tämän jälkeen Webster pyysi lisää rahaa ja enemmän pidäkkeettömiä valtuuksia pysäyttääkseen pilven.

(Nightwatch, CBS, 1. tammikuuta 1985.)

(Vuoden 1998 huomautus: DEA:n marihuanabudjetti on kymmenkertaistunut vuodesta 1985 ja on satakertainen vuoden 1981 budjettiin verrattuna.)

Julkista nöyryytystä

Kannabiksesta kärähtäneet viihdetaiteilijat ovat yleensä joutuneet suorittamaan "Galileo-tyyppistä" kieltämistä pysyäkseen poissa vankilasta ja säilyttääkseen televisio-, mainos- ja yökerhosopimuksensa jne. Joidenkin on täytynyt mennä televisioon tuomitsemaan marihuana pysyäkseen vapaalla jalalla (esim. Peter Yarrow Peter, Paul & Marysta, David Crosby ja näyttelijätär Lynda Carter). Oikeusistuimemme ja lainsäätäjämme ovat myyneet Amerikan "varman" perusoikeuksien asiakirjan, hampulle kirjoitetun Bill of Rightsin, varmistaakseen maailman ilman kannabista.

"Älä epäile naapuriasi, ilmianna hänet." Mikä tahansa huhupuhe on raportoitava eteenpäin. Meitä lapsena pelottaneet asiat kuten natsit ja kommarit vaatimassa kaikkia vakoilemaan toinen toisiaan; Stalinin salainen poliisi viemässä ihmisiä kodeistaan keskellä yötä huumaten heitä ja kiristäen tietoja; tällaisesta valheita levittelevästä ja valvontayhteiskuntaa luovasta hallinnosta on tullut meidän jokapäiväistä amerikkalaista todellisuuttamme.

Ja niitä jotka uskaltavat olla joka puolelle leviävää alistamista vastaan uhkaa taloudellinen tuho.

Takavarikko: feodaalista lakia ja järjestystä

Kun liittovaltion hallinto takavarikoi autoja, veneitä, rahaa, kiinteistöjä ja muuta henkilökohtaista omaisuutta, toiminnassa ovat käytännöt jotka saivat alkunsa keskiaikaisesta taikauskosta.

Englantilainen keskiaikainen tapaoikeus sääti että mikä tahansa ihmisen kuoleman aiheuttanut esine otettiin haltuun. Nimellä "deodand" (lat. "Jumalalle määrätty" suom. huom.) kutsuttu esine, kuten ase tai hallinnasta karanneet härkävaljakon kärryt, henkilöitiin ja julistettiin saastuneeksi tai pahaksi, ja määrättiin kuninkaalle menetetyksi.

Tämän päivän in rem (asioita ennemmin kuin ihmisiä vastaan) haltuunottolait ovat siviilioikeuden riitajuttuja itse omaisuutta vastaan. Jatkaen deodand-vertausta, laillinen "henkilöimiskertomus" julistaa omaisuuden olevan syytetty. Sitä pidetään syyllisenä ja tuomitaan, aivan kuin se olisi henkilö ja omistajan syyllisyys tai syyttömyys on epäoleellista.

Käyttämällä tätä siviilioikeuden menettelyä takavarikkokäytäntöihin, hallitus väistää miltei kaikkia perustuslain yksilölle tarjoamia suojauksia. Ei ole kuudennen lisäyksen takaamaa oikeutta oikeusavustajaan. Syytön kunnes toisin todistetaan kääntyy muotoon syyllinen kunnes toisin todistetaan. Jokaista perustuslaillisen oikeuden rikkomista käytetään sen jälkeen pohjana vielä seuraavan oikeuden tuhoamiseen.

Viidennen perustuslain lisäyksen "syytön kunnes syylliseksi todistetaan" -menettelytapaa käytetään tuhoamaan kielto samasta rikoksesta uudelleen syyttämisestä. Jopa rikossyytteistä, joihin takavarikko perustuu, luopuminen ei estä saman asian uudelleenkäsittelyä, koska vaikka hallitus ei voinut todistaa että rikos oli tapahtunut, toisessa oikeudenkäynnissä syytetyn on esitettävä todisteet syyttömyydestään.

Korkein oikeus pitää kiinni kannastaan että on perustuslain mukaista takavarikoida omaisuutta "in rem" henkilöltä joka on täysin syytön ja pitää hyvää huolta omaisuudesta. Alemmat oikeusasteet myöntyvät syyttäjien perusteluihin, että jos on luvallista takavarikoida omaisuutta täysin syyttömiltä henkilöiltä niin perustuslain suoma turva ei missään nimessä voi koskea edes pieniin huumerikkeisiin syyllistyneitä.

Toisin kuin henkilöiden välisissä oikeudenkäynneissä, hallitus on immuuni vastakanteelle. Hallitus voi käyttää rajoittamattomia resurssejaan nostaakseen oikeusjutun toistuvasti uudelleen siinä toivossa että saa yhden valamiehen vakuutettua siitä että syytetty ei esittänyt tarpeeksi vahvaa todistusaineistoa syyttömyydestään.

Englannin Kruunun määräämät takavarikot saivat Yhdysvaltain perustajaisät kieltämään syylliseksi tuomitsemisen jälkeiset takavarikot perustuslain ensimmäisessä artiklassa. Perustuslaki kieltää myös maanpetoksesta johtuvan tilusten takavarikoimisen. Ensimmäinen kongressi sääti yhä voimassa olevan lain joka ilmoittaa että "Yksikään syylliseksi todistaminen tahi tuomio ei saa aikaansaada veren turmelusta tahi omaisuuden menettämistä." Varhaiset amerikkalaiset sisällyttivät kuitenkin in rem (esinettä tai asiaa vastaan suoritettavia) toimenpiteitä merenkulkulakiin, jotta vihollisen laivoja voitiin ottaa haltuun merellä ja näin pakottaa heidät maksamaan tullimaksut ja verot.

Kesti sisällissodan puhkeamiseen asti kunnes näitä tullikäytäntöjä muutettiin perusteellisesti. Heinäkuun 17. päivänä 1862 säädetty takavarikkosäädös julisti kaiken konfederaation eli etelävaltioiden sotilaille kuuluvan, samoin kun näitä auttavien henkilöiden, omaisuuden takavarikoitavaksi in rem. USA:n korkein oikeus oli sitä mieltä että jos hallitus käytti säädöstä sotatoimissa ja ainoastaan vihollisjoukkoihin, oli se perustuslain mukaista koska se edesauttoi sodan pikaista loppumista.

Tänä päivänä "huumesodan" suuret intohimot ovat saaneet kongressin jälleen kerran käyttämään in rem -käytäntöjä rangaistuksen langettamiseen ilman perustuslain ja Bill of Righsin kansalaiselle tarjoamia ikäviä suojauksia. "Meidän on pelastettava perustuslakimme" sanoo Vickie Linker, jonka aviomies istui kaksi vuota vankilassa kannabisrikoksesta. "Totuus on puolellamme."

Lavastamista, suvaitsemattomuutta ja tietämättömyyttä

Kun ihmiset eivät tunnu tekevän tarpeeksi rikoksia, huumevirasto DEA ja poliisit turvautuvat usein ihmisten houkuttelemiseen ansaan tehdäkseen pahaa-aavistamattomista ja muuten lainkuuliaisista ihmisistä rikollisia. Hallituksen toimijat ovat jääneet kerta toisensa jälkeen kiinni provosoimisesta ja osallistumisesta huumeiden salakuljetukseen ja myyntiin.*

*High Witness News -osasto, High Times-lehti; "DEA:n sisällä", Dale Geiringer, Reason-lehti, joulukuu 1986; Christic Institute "La Penca" oikeusjuttu; DeLoreanin kokaiinioikeudenkäynnin todistus ja oikeudenpäätös syyttömyydestä; Playboy-lehti jne.

Kansalaisten marihuanaa kohtaan tuntemien pelkojen jatkuva lietsominen kääntyy vaatimukseksi saada lisää rahaa "huumeiden vastaiseen sotaan" (kiertoilmaus sodalle tiettyjä ihmisiä vastaan, ihmisiä jotka vapaasti valitsevat käyttävänsä määrättyjä aineita) ja poliittiseksi painostukseksi luvan saamiseksi perustuslain vastaisten keinojen käyttämiseen yhä ankarammiksi käyvien lakien täytäntöönpanossa.

Lokakuussa 1989 Kentuckyn Louisvillen poliisipäälliköille pitämässään puheessa silloinen huumetsaari ja sosiaalisesti alkoholia juova nikotiiniaddikti William Bennett* ilmoitti että marihuana tekee ihmisistä tyhmiä.

*Hän on sama mies joka järjesteli Teksasin kansalliskaartille 2.9 miljoonan dollarin määrärahan jotta sen agentit voivat pukeutua kaktuksiksi partioidessaan Meksikon rajalla. Kyseessä on sama kansalliskaartin yksikkö joka myöhemmin ampui nuoren Yhdysvalloissa syntyneen meksikolaisen lammaspaimenen luullessaan tätä laittomaksi maahanmuuttajaksi.

Hän ei tarjonnut mitään todisteita väitteilleen ja vaikka crack-kokaiini ei ollutkaan suuri huolenaihe Kentuckyssä, ilmoitti että lisärahoitus huumesotaan oli välttämätön tämän vastailmenneen marihuanan aiheuttaman vaaran, tyhmyyden (mikä ei tietääksemme vieläkään ole rikollista), takia!

Bennettin nähtiin hemmottelevan itseään myöhäisen aamun gin'n'tonicilla joulukuussa 1989, hänen yrittäessään virittää samanlaisen marinvastaisen saarnan viestintä- ja elokuvateollisuuden edustajille Beverly Hillsissä.

(High Times, helmikuu 1990. Katso "Viinabrunssi" tämän kirjan painetun version liitteissä.)

Hommatkaa ilmapallot ja tarrat autoihinne valmiiksi; Bennett pyrkii presidentiksi vuonna 2000!

PDFA: Ovelasti paketoituja valheita

Eräs viimeaikainen kehitys on ollut PDFA:n (Partnership for a Drug Free America, "Huumeettoman Amerikan puolesta") muodostuminen mediassa. Mainostoimistojen ja mediaryhmittymien suurelta osin alan sisältä käsin rahoittama PDFA tuottaa (ilmaiseksi televisioille, radioille ja lehdille) ovelia tietoiskuja jotka on suunnattu ensisijaisesti kannabista vastaan.

Sen lisäksi että se julkaisee sellaista tolkutonta hölynpölyä kuin mainoksen jossa näytetään paistinpannu ("Tämä on huumeet") jossa kananmuna paistuu ("Tämä on sinun aivosi huumeissa. Kysymyksiä?"), se ei ole ilmoituksissaan myöskään suoranaisen valehtelemisen yläpuolella.

Eräässä ilmoituksessa näytetään junan jäännöksiä. No niin, kaikki ovat varmasti sitä mieltä että kenenkään ei pitäisi yrittää kuljettaa junaa ollessaan pilvessä. Mutta miehen ääni kertoo että jokainen joka väittää että "marihuana on harmitonta" valehtelee, koska hänen vaimonsa kuoli marihuanan aiheuttamassa junaonnettomuudessa. Tämä on ristiriidassa onnettomuuden aiheuttaneen ohjaajan valaehtoisen todistuksen kanssa; hän sanoi "tämä onnettomuus ei johtunut marihuanasta." Ja se tarkoituksellisesti jättää huomiotta hänen myöntämänsä alkoholin käytön, syöpöttelyn, television katselun ja yleisen huolimattomuuden työssään sekä sen että hän tarkoituksellisesti jumitti junan turvallisuusjärjestelmät ennen onnettomuutta. Silti, vuosien ajan PDFA on kuvaillut onnettomuutta marihuanan aiheuttamaksi, vaikka kuljettaja oli todistetusti humalassa ja oli menettänyt auton ajokorttinsa kuusi kertaa, myös pysyvästi rattijuopumuksen takia, viimeisen kolmen vuoden aikana.

Toisessa ilmoituksessa näemme surullisen näköisen pariskunnan joka saa kuulla että he eivät voi saada lapsia koska aviomies poltteli ennen pilveä. Tämä on suorassa ristiriidassa sekä lähes sadan vuoden aikana tehtyjen kannabistutkimusten kliinisen todistusaineiston että miljoonien amerikkalaisten, jotka ovat polttaneet pilveä ja synnyttäneet täysin terveitä lapsia, henkilökohtaisten kokemusten kanssa.

Lopulta eräässä mainoksessa järjestö oli niin röyhkeä valehtelussaan että se viimein joutui vaikeuksiin. Mainos esitti kaksi aivosähkökaaviota joiden väitettiin olevan "pilvessä" olevan 14-vuotiaan.

Tri. Donald Blum UCLA:n neurologian tutkimuskeskuksesta kertoi raivostuneena Los Angelesilaisen KABC-TV-kanavan uutisille marraskuun 2. 1989, että kaavio jonka väitettiin esittävän marihuanan vaikutuksia esitti itse asiassa syvässä unessa tai koomassa olevan ihmisen aivosähkökäyriä.

Hän kertoi yhdessä muiden tutkijoiden kanssa valittaneensa PDFA:lle jo aikaisemmin, ja lisäsi että kannabiksenkäyttäjien aivosähkökäyrät ovat aivan erilaisia ja niissä on omat ominaispiirteensä jotka tunnetaan vuosien kannabiksen ja sen aivovaikutusten tutkimuksen ansiosta.

Jopa tämän julkisen vääräksi osoittamisen jälkeenkin kesti tv-kanavalta ja PDFA:ltä viikkokausia ennen kuin mainoksen esittäminen peruttiin eikä anteeksipyyntöä tai korjausta vilpilliseen tietoon tarjottu. Vaikka oikeuslaitos on määrännyt sen lopettamaan mainoksen esittämisen, PDFA on esittänyt sitä jatkuvasti sadoilla tv-kanavilla joka puolella Yhdysvaltoja viimeisen vuosikymmenen aikana.*

*Järjestöt kuten Amerikan Hamppuneuvosto, Huumevalveutuneisuuden perheneuvosto ja HEMP (Help End Marijuana Prohibition, "Auta lopettamaan marihuanan kieltolaki") ovat päättäneet koventaa painostustaan paljastaakseen PDFA:n valheet ja saadakseen sen totuudenvääristelyt pois eetteristä tai, mikä vielä parempaa, korvatakseen ne todenmukaisella tiedolla hampun lääkinnällisistä, sosiaalisista ja kaupallisista käyttötavoista.

Ehkä PDFA:n tulisi tuottaa ja kanavien esittää aidompi mainos jossa näytettäisiin paistinpannu ("Tämä on PDFA") ja kananmuna paistumassa ("Tässä ovat tosiasiat").

DARE: Poliisin propagandaa

DARE (Drug Abuse Resistance Education, "Huumeiden vastustamiskasvatus"), Los Angelesin poliisipäällikkö Daryl Gatesin vuonna 1983 alulle panema maanlaajuinen kampanja, on muodostunut jälleen uudeksi välineeksi hampusta väärintiedottamiseksi kansalaisille.

Tavallisesti poliisin edustaja pitää 17-viikkoisen kurssin peruskoulussa tukeakseen nuorten vastuullista käyttäytymistä ja samalla vastuuttomasti antaa heille kannabikseen liittyvää vääristeltyä tietoa ja suoranaisesti valehtelee.

Suurin osa kurssista ei käsittele huumausaineita sinänsä, ennemminkin omaan käyttäytymiseen liittyviä valintoja joita nuori joutuu tekemään kun on olemassa mahdollisuuksia tai paineita juoda, polttaa, varastaa, valehdella, rikkoa lakia jne. Kampanjan aidosti päteviä hyvään käytökseen antamia neuvoja ja tukea syö pahoin sen sisältämä valheiden ja vihjailun pohjavire mitä tulee kannabiksen vaikutuksiin ja käyttäjiin.*

*Eräässä haastattelussa Los Angelesin johtava DARE-kouluttaja, ylikonstaapeli Domagalski kertoi kampanjasta ja esitti toteennäyttämättömiä ja epätosia väittämiä kuten että marihuana johtaa heroiiniin, että "Naapurin kundi on polttanut maria vuosia eikä hänessä tunnu olevan mitään vialla. Jotain on vialla, mutta se ei välttämättä ole ilmeistä". Ja, "Kuusikymmentäluvulla ihmiset polttivat maria ja luulivat ettei siinä ollut mitään väärää. Nyt sitä kasvia kastellaan ja suihkutetaan ja hemmotellaan eikä kasvattajia edes kiinnosta millä he sitä suihkuttavat. Mutta vanhemmat eivät tiedä tätä. He saivat kaikki tietonsa 60-luvulla, eikä heitä kiinnosta tämä uusi informaatio." (Downtown News, 10. heinäkuuta 1989. BACH:in vastine julkaistiin mielipidekirjoituspalstalla, 31. heinäkuuta 1989.) Katso luku 15 "Virallinen tarina – "roskatieteen" paljastaminen" lukeaksesi tätä "uutta informaatiota" koskevia faktoja.

Vuonna 1999 DARE opettaa yhä jatkuvasti näitä valheita lapsillemme ja uhkailee niitä yhteisöjä jotka uskaltavat käskeä järjestöä lopettamaan ja keskeyttämään toimintansa heidän koulupiirissään. Kuitenkin vuonna 1997 Oaklandin kaupunki Kaliforniassa vetäytyi DARE-ohjelmasta eikä ole vielä tähän asti kärsinyt jälkiseuraamuksista. DARE:sta tekee erityisen vaarallisen se että siinä on osin mukana paikkansapitävää tietoa, mutta kampanja tuhoaa oman uskottavuutensa yleisön mielissä valehtelemalla ja vihjailemalla epäselvästi marihuanasta.

Esimerkiksi, kokouksissa mukana olleiden opettajien mukaan*, poliisiviranomaiset huomauttivat "Emme voi sanoa että pilvenpoltto aiheuttaisi aivovaurioita, koska te kaikki tunnette ihmisiä jotka polttelevat ja he vaikuttavat aika normaaleilta. Mutta niin se vaan tekee. Sitä ei vain vielä huomaa."

*Jotkut opettajista joiden kanssa keskustelimme huomasivat olevansa siinä hankalassa asemassa että he tunsivat oikeaa tutkimustietoa, tai olivat itse käyttäneet kannabista ja tunsivat sen vaikutukset, mutta eivät avoimesti voineet esittää mielipiteitään huumetestien tai erottamisen pelossa.

Mitään väitteitä tukevia todisteita ei tarjota, ja nuoren mukana kotiin kulkeutuva kirjallinen materiaali (jonka mahdollisesti lukee marihuanasta jotain tietävä vanhempi) vaikuttaa yleensä tasapuolisemmalta, vaikka sekin viittaa salaperäisiin "uusiin tutkimuksiin" jotka osoittavat kannabiksen vaarat.

Koko oppijakson ajan poliisit viittaavat keuhkovaurioihin, aivovaurioihin, steriliteettiin ja muihin perusteettomiin väitteisiin marihuanan aiheuttamista terveyshaitoista ja kuolemista.

Tai sitten he kertovat tutkimuksista joissa kuvaillaan kokaiinin käytön sydän- ja hengityselinriskejä ja mainitsevat sitten marihuanan savun joka ei liity asiayhteyteen mitenkään. Tai sitten "hyväätarkoittava" konstaapeli kertoo anekdootteja tuntemikseen väittämistään henkilöistä jotka "aloittivat" marihuanalla ja päätyivät lopulta tuhoamaan elämänsä kovilla huumeilla, rikoksilla ja turmeluksella; sitten hän luokittelee marihuanan yhteen aidosti vaarallisten huumeiden kanssa ja kertoo miten nämä epätoivoiset, huumeiden mielettömäksi tekemät rikolliset ovat tappaneet nuoria tai poliisikollegoita.

Sitten konstaapeli rohkaisee nuoria "auttamaan" huumeita käyttäviä ystäviään ja perheenjäseniään ryhtymällä poliisin ilmiantajaksi. Tällaiset epäsuoran vihjailun ja hämäyksen kautta esitetyt valheet kerrotaan ohimenevästi tavalla joka on tarkkaan laskelmoitu jotta se jättäisi vahvan, pysyvän vaikutuksen alitajuiseen mieleen. Niitä ei perustella millään tutkimus- tai muilla lähdetiedoilla joita voidaan objektiivisesti tutkia ja suoraan asettaa kyseenalaiseksi, jäljelle jää ainoastaan vaistonvarainen mielikuva.

DARE on erityisen vaarallinen koska se kertoo jonkin verran tarkkaa tietoa ja sillä on aidosti arvoa nuorille ihmisille, mutta se uurtaa perustukset altaan käyttämällä näitä vastuuttomia, salakavalia keinoja.

Jos DARE-toimihenkilöt vaativat vastuullista käyttäytymistä oppilailta, heidän itsensäkin on oltava vastuullisia. Jos heillä on meiltä muilta salattua marihuanaan liittyvää tietoa, näyttäkööt sen. Mutta, ainakaan meidän tietääksemme, DARE ei ole vielä tähän päivään saakka uskaltanut käydä vuoropuhelua minkään marihuanan laillistamista ajavan järjestön kanssa* tai sisällyttää kampanjaansa niiden tuottamaa materiaalia.

*Vuodesta 1989 Auta lopettamaan marihuanan kieltolaki -järjestö HEMP ja Liike-elämän yhteenliittymä hamppukaupan puolesta (Business Alliance for Commerce in Hemp, BACH) ovat esittäneet edelleen jatkuvia haasteita Los Angelesin alueen DARE:n edustajille julkisen keskustelutilaisuuden järjestämiseksi. Haasteeseen ei ole tähän mennessä vastattu. Järjestöt ovat myös tarjoutuneet toimittamaan ilmaiseksi paikkansapitävää tietoa kannabiksesta DARE:n käyttöön. Vastausta ei ole heinäkuuhun 1998 mennessä vielä saatu.

Tiedotusvälineet sekaisin

Huolimatta suuresta järjen käytön ja faktojen lisääntymisestä tiedostusvälineiden kannabiskeskustelussa 60-luvun lopulle ja 70-luvulle tultaessa, valtamedia on suurelta osin epäonnistunut tekemään eroa kannabiksen kieltolain ja laajemman "huumesota" -hysterian välille, joka "myi paremmin" 1980-luvulla.

Hamppuaktivistit on jätetty huomiotta, heidän tapahtumiaan sensuroitu ja jätetty ilmoittamatta tapahtumakalenterien listauksissa ja jopa maksettuja tapahtumien tai laillisten hampputuotteiden mainoksia kieltäydytään esittämästä mediassa. Mitä oikein tapahtuikaan tosiasioiden selvittämiselle?

Vallan kulisseja perinpohjin tonkivien vahtikoirien ja moraalinvartijoiden sijaan kaupalliset mediayhtiöt pitävät itseään voittojentekovälineenä jolla pönkitetään "yksimielisyyttä" kansallisessa päätöksenteossa. "Huumeen hallussapidosta seuraavat rangaistukset eivät saa olla tuhoisampia yksilölle kuin huumeen käyttäminen sinänsä." Presidentti Jimmy Carter, 2. syyskuuta 1977.

FAIR (Fairness and accuracy in reporting "Tasapuolisuutta ja tarkkuutta tiedottamisessa") ja muut järjestöt sekä tutkijat kuten Ben Bakdikian ja Michael Parenti kertovat että nämä suuryritykset määrittelevät ja suojelevat "kansallisia etuja", mikä tarkoittaa usein niiden omia taloudellisia hyötyjä ja poliittisia asialistoja. Täytyy muistaa että monet suurimmista julkaisuyhtiöistä ovat suorassa omistussuhteessa metsäteollisuuden kanssa paperintuotannossa ja lääkejätit, suuret öljy-yhtiöt jne. ovat median tärkeimpiä mainostajia.

L.A. Timesissa maaliskuun 7. päivänä 1989 julkaistussa (ja sittemmin sadoissa lehdissä, kuten Time ja Newsweek, matkitussa) artikkelissa nimeltä "Mikään ei toimi", Stanley Meiseler suree koulujen huumevalistusohjelmissa kohtaamia ongelmia ja tulee epähuomiossa paljastaneeksi uutismedian omat olettamukset ja puolueellisuuden:

"Kriitikot uskovat että jotkut valistuskampanjat kärsivät siitä että huumeiden vaaroja liioitellaan. Rehtorit ja opettajat, joita kaupungin virkamiehet tarkkaan pitävät silmällä, kokevat paineita olla opettamatta oppilaille että marihuana, vaikka onkin haitallista,* on vähemmän riippuvuutta aiheuttavaa kuin savukkeet. Tuon kaltaisen tiedon pimittäminen tarkoittaa että koulujen ohjelmat voivat menettää uskottavuuttaan. Mutta rehellisemmät ohjelmat voisivat olla vahingollisempia." (Korostus kirjoittajan.)

Vahingollisuus jota Meisler ennustaa on odotettavissa oleva kulutuksen kasvu kun ihmiset saavat tietää kannabiksen käytön tuomista terveyshyödyistä ja fyysisten tai psykologisten riskien olemattomuudesta. Monet ihmiset päättävät että he pitävät enemmän pilvestä (jota näköjään ei tarvitse mainostaa) kuin alkoholista ja tupakasta, joiden mainostamiseen käytetään niin paljon dollareita.

*Tutkimuksia, jotka osoittaisivat väitetyt vahingolliset vaikutukset, ei mainittu artikkelissa. Itse asiassa, kannabista hädin tuskin mainittiin lukuunottamatta tätä viittausta ja huomautusta että päihdevieroitushoito raportoi jonkinlaisesta menestyksestä "heikon marihuana- ja alkoholiriippuvuuden katkaisussa."

Jatkuvaa oikeudenkäyttöä

Presidentti Jimmy Carter puhutteli kongressia toisenlaisesta kieltolakiin ja huumeasiaan liittyvästä haitasta 2. syyskuuta 1977, sanoen "huumeen hallussapidosta seuraavat rangaistukset eivät saa olla tuhoisampia yksilölle kuin huumeen käyttäminen sinänsä. Täten minä suositan lainsäädännön muutosta joka vaatii lopettamaan kaikki liittovaltion rikosoikeudelliset rangaistukset enintään yhden unssin (28,35 grammaa suom.huom.) marihuanan hallussapidosta."

Hänen ponnistelunsa jopa tämän pienen järjenhivenen tuomisesta Amerikan marihuanalakeihin 21 vuotta sitten suisti kuitenkin raiteilta kongressi, joka oli päättänyt näyttää olevansa ankara rikollisuutta kohtaan, huolimatta siitä onko teko tosiaan rikollinen tai aiheutuuko siitä todellista uhkaa yhteiskunnalle, huolimatta siitä kuinka monia ihmisiä joutuu kärsimään politiikan tuloksena.

Ja tämä alistamisen ja suvaitsemattomuuden asenne on vain kiihtynyt Carterin jälkeisinä vuosina. Vuoteen 1990 mennessä melkein 30 osavaltiota oli perustanut SAI-leirejä (Special Alternative Incarceration "Erityinen vaihtoehtorangaistus") joissa väkivallattomia, ensikertalaisia huumerikollisia pidetään vankina armeijan alokasleirejä muistuttavissa olosuhteissa, solvataan suullisesti ja uuvutetaan psykologisesti jotta heidät saataisiin luopumaan huumeiden käyttöön liittyvästä toisinajattelustaan. Nyt, vuonna 1999, 42 osavaltiota toteuttaa samanlaisia ohjelmia näillä erityisvankileireillä.

Vankeja kohdellaan robottimaisella tarkkuudella, ja niitä jotka eivät sopeudu yhdenmukaisiksi, odottaa vankeus liittovaltion rangaistuslaitoksessa. Suurin osa näistä pahantekijöistä on vangittuna marihuanan takia. Yhä uudet osavaltiot harkitsevat samanlaisten ohjelmien käyttöönottoa.*

*In these times -lehti, "Pakkotyöleirejä huumeidenkäyttäjille" 20. joulukuuta 1989, sivu 4.

Mitä verukkeita on käytetty tämänkaltaisen epäamerikkalaisen politiikan järkeistämiseksi? Kourallista hallituksen raportteja ja tutkimuksia joista DEA, poliitikot ja media saavat tietonsa jotka todistavat että marihuana todella on "vahingollista yksilölle."

LaRouche julistaa sodan rock'n'rollia vastaan

Jos luulit että Anslingerin musiikkisekoilut loppuivat jazzin jahtaamiseen 1930- ja 40-luvuilla, mietipä tätä:

Eräs tärkeimmistä noin neljästätuhannesta tämän hetkisestä "Perheet marihuanaa vastaan" -tyyppisestä ryhmästä on Lyndon LaRouchen johtama "Sota huumeita vastaan" -komitea jota tukevat Nancy Reagan, tv-evankelistat Jerry Falwell, Jimmy Swaggart, Pat Robertson ja muut oikeistoaktiivit.

Tammikuussa 1981 tämän kirjan kirjoittaja ja viisi CMI:n (California Marijuana Initiative "Kalifornian marihuana-aloite") jäsentä salaisesti, LaRouchen tukijoiksi tekeytyneinä, otti osaa järjestön länsirannikon kokoontumiseen. Puhujaksi tilaisuuteen oli kutsuttu Ed Davis, entinen Los Angelesin poliisipäällikkö, joka oli siihen aikaan ensimmäisen kauden senaattori Chatsworthista, Kaliforniasta.

Jokaisen meistä kävellessä sisään erikseen, meitä pyydettiin allekirjoittamaan vetoomus joka kannatti detroitilaista toimittajaa joka oli kirjoittanut avoimen kirjeen presidentti Reaganille pyytäen häntä antamaan presidentillisen armahduksen Beatlesin John Lennonin 6 viikkoa aiemmin murhanneelle Mark Chapmanille ja tekemään tästä kansallissankarin.

Kirjeessä sanottiin että John Lennon oli ollut kaikkein pahin ihminen koko planeetalla koska hän oli miltei yksin "tutustuttanut" planeetan "laittomiin huumeisiin". Rock-musiikin pahuudet ovat "huumesota"-julkaisujen toistuva aihe.

Uskollisina rooleillemme allekirjoitimme vetoomuksen. (John, anna meille anteeksi, me suoritimme salaista tehtävää: olimme CMI:n soluttautujia, anti-huumekyttiä. Muistamme sinut kyllä kappaleistasi "Give peace a chance", "Imagine" ja lukuisista muista.)

Kun olimme allekirjoittaneet vetoomuksen, heidän johtajansa ohjasivat meidät huoneen takaosaan jossa meille esiteltiin joitakin tavoitteita jotka tultaisiin saavuttamaan kun he pääsisivät todella valtaan seuraavan vuosikymmenen aikana.

Noin viidellä pitkällä pöydällä Los Angelesin Marriott LAX -hotellin kokoushuoneen takaosassa oli satoja levytyksiä Bachin, Beethovenin, Wagnerin, Chopinin, Tsaikovskin, Mozartin ja muiden musiikista ja kymmeniä ydinvoiman puolella olevia julkaisuja.

Meille kerrottiin että uusien marihuanalakien mukana he odottivat pistävänsä käytäntöön tärkeimmän tavoitteensa: tulevaisuudessa kuka tahansa joka soitti discomusiikkia, rockia tai jazzia radiossa, televisiossa, kouluissa tai konserteissa tai vain myi rock-levyjä tai muuta ei-sallittua musiikkia, pistettäisiin vankilaan, mukaanlukien niin musiikinopettajat, tiskijukat kuin levy-yhtiöiden työntekijät. Koulujen opettajat, jotka sallivat kyseiset musiikkityylit oppilailleen, erotettaisiin. (L.A. Times; KNBC-TV.)

He olivat täysin vakavissaan.

Heidän lehtensä "War on drugs" on aina käyttänyt enemmän palstatilaa "pahan marihuanamusiikin" ankaraan tuomitsemiseen kuin heroiinista, kokaiinista tai PCP:stä kirjoittamiseen yhteensä!

Ed Davis oli aidosti pöyristynyt ja häpeissään tästä heidän musiikinvastaisesta suorasukaisesta näkökannastaan ja sanoi "No, en usko että voimme tällä hetkellä mitenkään saada aikaan lakia joka tekisi tämän tyylisen musiikin tai sen sanoitukset laittomiksi. Mutta uskon kyllä että Reaganin uuden "laki ja järjestys" -hallinnon avulla pystymme säätämään uusia ja kovempia marihuanan käyttövälineitä kieltäviä lakeja, jopa tekemään kannabiksen uudelleen laittomaksi niissä osavaltioissa joissa on tällä hetkellä dekriminalisointilakeja … Se on alku."

Soitin hänen toimistoonsa muutamaa päivää myöhemmin ja hänen avustajansa kertoi että Davisilla ei ollut mitään ennakkotietoa tämän ryhmän musiikillista fiksaatioista ja että hän oli hyväksynyt kutsun ainoastaan "Sota huumeita vastaan" -nimen perusteella. Suurin osa Davisin tuona päivänä ennustamista asioista on toteutunut. Uuden, täysin pilvestä ja edes siitä puhumisesta vapaan, yhteiskunnan visionäärit saivat todella tahtonsa läpi 1980-luvulla. Muistatteko James Wattin ja The Beach Boysin vuonna 1986?

Vuodesta 1981 tv-ohjelmia on sensuroitu, leikattu ja keskeytetty kannabismyönteisten asenteiden vuoksi ja jopa aiheesta vitsailun takia.

"Barney Miller" -poliisisketsisarjan eräässä jaksossa etsivä Fish (Abe Vigoda) saa kuulla että hänen koko päivän ajan syömänsä pikkuleivät sisältävät pilveä. Hän näyttää surkealta hetken ja sanoo sitten huokaisten "Pitihän se arvata, minusta ei ole koskaan tuntunut paremmalta kuin nyt ja se on laitonta." Tämä jakso on vedetty pois jakelusta.

Edesmennyt "huutava koomikko" Sam Kinison, seisoi NBC-kanavan "Saturday Night Liven" -lavalla 1986 ja kailotti "Siitä vaan, te saatte pitää sen kokaiininne! Kunhan vain annatte meidän polttaa pilveä!" Lause on poistettu uusintojen ääniraidalta.

1980-luvun puolivälissä Reaganin ja Bushin hallinnon huumetsaari Carlton Turner, Valkoisen talon päähuumeneuvonantajan asemassaan, lainasi lehdistölle kappaleita teoksesta "Rooman valtakunnan rappio ja tuho" ja kertoi poliisille ja haastattelijoille että jazz-muusikot ja rock-tähdet tuhoavat hänen rakastamansa Amerikan marihuanahuumemusiikillaan.

Vuonna 1997 tv-sarja "Murphy Brownin" jaksossa, pääosassaan Candice Bergen, Murphy joutuu syöpähoitoihin jotka saavat hänet pahoinvointiseksi ja oksentelemaan jatkuvasti ja hän menettää ruokahalunsa. Viimein lääkäri kehottaa häntä käyttämään laitonta marihuanaa pahoinvoinnin helpottamiseen ja lisäämään ruokahalua. Murphy polttaa pilveä ja pelastuu sen ansiosta.

PDFA ja DARE yrittivät turhaan estää tämän jakson esittämisen syystä että se "antaa väärän viestin lapsillemme". Minkä väärän viestin!? Että marihuana on paras pahoinvointilääke ja paras ruokahalunkiihottaja planeetallamme ja että se voi pelastaa miljoonia ihmishenkiä?

Paul McCartney ja hänen bändinsä pakomatkalla

Timothy White haastatteli Beatlesista tunnettua Paul McCartneyta kirjaa varten ja kehitteli siitä radio-ohjelman nimeltä "McCartney: Ensimmäiset 20 vuotta." Hän pyysi lauluntekijää kertomaan kappaleestaan "Band on the run" samannimiseltä albumilta.

"No, siihen aikaan sellaiset bändit kuten me ja The Eagles tunsimme itsemme lainsuojattomiksi ja desperadoiksi koska meitä kohdeltiin sillä tavalla, tiedätkös" vastasi McCartney.

"Tarkoitan että ihmisiä pidätettiin pilven takia, siis. Se oli milteipä ainoa syy. Ei koskaan mistään vakavasta."

"Ja meidän vastaväitteemme oli että emme halunneet olla lainsuojattomia. Me vain halusimme kuulua tavalliseen yhteiskuntaan, tiedätkös, tehdä musiikkiamme ja elää rauhassa. Emme ymmärtäneet miksi meitä piti kohdella kuin rikollisia vain sen takia että poltimme mieluummin pilveä kuin läträsimme viinalla."

"Ja siitä tuossa laulussa on kysymys; se oli minun reaktioni koko siihen juttuun …"

"Ja piirikunnan tuomari / joka kantoi kaunaa / jatkaa ikuisesti etsimistään / löytääkseen yhtyeen pakomatkalla"

"Ensimmäiset 20 vuotta" esitettiin Los Angelesin KLSX 97.1 FM -kanavalla ja muilla Westwood One -radioverkon asemilla tammikuun 29. päivänä 1990.

McCartney kirjoitti myös kuuluisat sanat jotka aiheuttivat "A Day in the life" -kappaleen esityskiellon brittiradioissa: "Vedin savut. Joku puhui jotain ja minä vaivuin uneen." Äänekkäänä marihuanan laillistamisen kannattajana McCartney on toistuvasti pidätetty ja joutui Japanin konserttikiertueellaan kymmeneksi päiväksi vankeuteen. Japanin hallitus peruutti hänen kiertueensa ja asetti hänen esiintymisensä pannaan kyseisessä maassa, mikä maksoi hänelle miljoonia dollareita. Miehen kunniaksi on sanottava että hän on jatkanut pilvenpolttajien puolesta puhumista.

Äärimmäistä tekopyhyyttä

Samalla kun Reaganin/Bushin/Quaylen/Clintonin/Goren hallinnot ovat vuosina 1981-1999 jatkaneet itsemäärittelemäänsä "sotaa huumeita vastaan" sotien kolmannen maailman talonpoikia ja oman maansa kansalaisia vastaan, ne ovat edistäneet ja peitelleet hallituksen korkea-arvoisten virkamiesten suorittamaa huumeiden salakuljetusta ja levitystä.

Yhtäältä Bush rikkoi kansainvälistä lakia hyökkäämällä Panamaan tuodakseen maineikkaan huumeiden salakuljettajan ja pitkäaikaisen Bushin/CIA:n työntekijän Manuel Noriegan Yhdysvaltoihin oikeuden eteen.

Toisaalta, hän kieltäytyi luovuttamasta Oliver Northia, John Hullia, amiraali Poindexteriä, kenraali Secordia, Lewis Tambisia ja muita amerikkalaisia Costa Ricalle, jonka hallituksella on heistä pidätysmääräys suuren huumeiden salakuljetusringin pyörittämisestä maassa.

(Brittiläinen The Guardian -lehti, "Contra-verkoston kuljettamaa kokaiinia", heinäkuun 22. 1989.)

Massachusettslaisen senaattori John Kerryn johtamat Terrorismin ja Narkoottisten aineiden alakomitean liittovaltiolliset kuulemiset vuosina 1988 ja 1989 dokumentoivat laajalle levinneitä CIA:n ja NSA:n (National Security Agency "Kansallinen turvallisuusvirasto") toimia joilla pyrittiin estämään Tullilaitoksen ja FBI:n tutkimukset "tiedusteluhenkilöiden" kokaiinin salakuljetukseen, jota suoritettiin kansallisen turvallisuuden verukkeella. Ketään ei koskaan pantu syytteeseen ja todistajat todistivat suojeltuina median osoittaessa erittäin vähän kiinnostusta.

Erityiset Iran-Contra -tutkijat eivät toimineet näiden tietojen ja Christic Instituten todisteiden pohjalta, jotka kertoivat hallituksen hyväksynnästä narko-terrorismille. Ja kun kenraali Secord tuomittiin tammikuussa 1990 Iraniin, Contriin ja huumeita-aseista -skandaaliin liittyvistä rikoksista, hän sai rangaistukseksi 50 dollarin sakon ja lyhyen ehdonalaisen, kun liittovaltion tuomari päätti, että hän on köyhä kaveri ja muutenkin "kärsinyt jo tarpeeksi."

Tämä hallinnolta, joka tukee kuolemanrangaistusta ja jopa mestausta marihuanakauppiaille.*

*Esiintyessään Larry King Showssa loppuvuodesta 1989, silloinen huumetsaari William Bennett, mahdollinen republikaanien presidenttiehdokas vuonna 2000, sanoi ettei hänellä ole moraalisia ongelmia huumekauppiaiden mestaamiseen liittyen - ainoastaan laillisia.


Siirry lukuun:
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16
Loppusanat - Liitteet - Lisämateriaali

Bookmark and Share

banneri-pieni.png
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 2.5 License.