Luku 11 Alkup

Vuoden 1812 Napoleonin ja Venäjän (hamppu)sota

Napoleon hyökkää Venäjälle

Tämä on osa historiaa, jonka suhteen olet ehkä ollut hieman epätietoinen kun siitä opetettiin koulussa: olet ehkä tullut kysyneeksi "Minkä hemmetin takia ne oikein sotivat?"

Tässä esitämme tapahtumat jotka johtivat New Orleansin taisteluun, joka hitaiden kommunikaatioyhteyksien vuoksi käytiin itse asiassa tammikuun 8. päivänä vuonna 1815, kaksi viikkoa sen jälkeen, kun sota oli virallisesti loppunut joulukuun 24. päivänä 1814 Belgiassa kirjoitettuun rauhansopimukseen.

1600-luku ja 1700-luvun alkupuoli

Kannabishamppu on, kuten se on ollut tuhansia vuosia, suurin liiketoimi ja tärkein teollisuudenala tällä planeetalla. Sen kuitu (katso luku 2) liikuttaa käytännössä kaikkea maailman laivaliikennettä. Koko maailman talouselämä käyttää ja on riippuvainen marihuanakasvista saatavista tuhansista tuotteista.

Vuodesta 1740 eteenpäin

Venäjä tuottaa halvan maaorjatyövoimansa ansiosta 80 % läntisen maailman kannabishampusta ja valmiista hampputuotteista ja on selkeästi kaikkein laadukkaimpien hamppupurjeiden, köysien, takiloiden ja verkkojen valmistaja.[1]

Kannabis on Venäjän tärkein kaupankäyntihyödyke - edellä turkiksia, puutavaraa ja rautaa.

Tsaarien ja ortodoksisen kirkon hallinoimalla Venäjällä oli käytössä orja/maaorja/talonpoikaistyövoimaa hampun valmistamiseen vuoteen 1917 asti.

1740–1807

Iso-Britannia ostaa yli 90 % laivastonsa käyttämästä hampusta Venäjältä; maan merivoimat ja merellinen kaupankäynti on käynnissä venäläisen hampun ansiosta; jokaisen brittiläisen laivan on vaihdettava vuoden tai kahden välein 50–100 tonnin edestä hampusta valmistettuja osia.

Ei ole olemassa vaihtoehtoa; esimerkiksi pellavapurjeet, toisin kuin hamppupurjeet, alkavat mädäntyä alle kolmessa kuukaudessa suolaisten hyrskyjen ja tuulen vaikutuksesta!

1793–1799 ja eteenpäin

Brittiläinen aatelisto on vihamielinen Ranskan uutta hallintoa kohtaan pääasiassa koska vuosien 1789-1793 Ranskan aatelittomien vallankumouksen pelätään leviävän ja/tai johtavan Ranskan hyökkäykseen Englantiin ja maan imperiumin, ja tietenkin sen ylhäisön päiden, menettämiseen.

1803–1814

Britannian merivoimat saartaa Napoleonin johtaman Ranskan, mukaanlukien Napoleonin liittolaiset Manner-Euroopassa. Se onnistuu Ranskan saarrossa sulkemalla Englannin kanavan ja Atlantin (Biskajanlahden) satamat laivastollaan; maa kontrolloi myös kulkua Välimerelle sekä Atlantille ja pois sieltä Gibraltarinsalmen hallinnalla.

1798–1812

Vastikään perustettu Yhdysvallat on virallisesti "puolueeton" Ranskan ja Britannian välisessä sodassa. Se jopa aloittaa omien ulkomaanongelmiensa ratkaisemisen lähettämällä laivastonsa ja merisotilaansa (1801-1805) Välimerelle pysäyttämään Tripolin merirosvot ja lunnaidenvaatijat jotta nämä eivät pysty verottamaan alueella toimivia jenkkikauppiaita. "Miljoonia puolustukseen, ei penniäkään lunnaisiin" on Amerikan taisteluhuuto. Tapaus tulee kronikoitua merisotavoimien hymniin "Tripolin rannoille".

1803

Napoleon, rahantarpeessa sodassaan Iso-Britannian kanssa ja tavoitellessaan koko maanosan hallintaa, myy Louisianan territorion Yhdysvalloille 15 miljoonan dollarin pilkkahintaan, aarihinnan ollessa suurinpiirtein kaksi ja puoli senttiä.

Alue vastaa noin yhtä kolmasosaa nykyisistä 48:sta rajanaapuriosavaltiosta (poislukien Alaska ja Havaiji).

Vuodesta 1803 eteenpäin

Louisianan kauppa saa jotkut amerikkalaiset, lähinnä läntiset asukkaat, unelmoimaan ns. "kutsumuskohtalosta" ("Manifest destiny"). Tämän ideologian mukaan Yhdysvaltojen tulisi laajentua Pohjois-Amerikan kaukaisimmille rajoille: Kanadan yläosasta Meksikon alareunaan ja Atlantilta Tyynellemerelle.

1803–1807

Britannia ostaa yhä 90 % hampustaan suoraan Venäjältä.

1807

Napoleon ja Venäjän tsaari Aleksanteri I allekirjoittavat Tilsetin sopimuksen, joka lopettaa kaiken Venäjän laillisen kaupankäynnin Iso-Britannian kanssa ja samoin minkä tahansa puolueettoman valtion Iso-Britannian alaisuudessa toimivan laivan kanssa Venäjällä.

Sopimus myös pystyttää puskurivyöhykkeen, Varsovan herttuakunnan (suurinpiirtein keskinen ja eteläinen Puola), Napoleonin liittolaisten ja Venäjän välille.

Napoleonin strategiana ja sopimuksen tärkeimpänä päämääränä on pysäyttää venäläisen hampun saapuminen Englantiin ja näin tuhota Britannian merivoimat pakottaen ne uudelleenkäyttämään purjeita, köysiä ja takiloita omista aluksistaan. Napoleon uskoo että ennen pitkää, ilman venäläistä hamppua valtavan laivastonsa käyttöön, Britannia on pakotettu lopettamaan Ranskan ja koko maanosan saartonsa.

1807–1809

Napoleon pitää USA:ta puolueettomana valtiona niin kauan kuin sen laivat eivät tee kauppaa Iso-Britannian kanssa tai sen hyväksi, ja USA katsoo itse olevansa puolueeton Ranskan ja Iso-Britannian välisessä sodassa.

Kongressi säätää kuitenkin vuonna 1806 maahantuontikieltosopimuksen: se kieltää Yhdysvalloissa tuotetut brittiläiset tavarat jotka olisi voitu tuottaa myös jossain muualla. Vuonna 1807 säädetään kauppasaartoasetus: amerikkalaiset laivat eivät voi kuljettaa tai tuoda tuotteita Eurooppaan tai pois Euroopasta.

Nämä asetukset vahingoittavat Amerikkaa enemmän kuin Eurooppaa; monet jenkkikauppiaat jättävät joka tapauksessa noudattamatta niitä.

1807–1814

Tilsetin sopimuksen lopetettua brittien kaupanteon Venäjän kanssa, he esittävät että ei ole olemassa puolueettomia maita tai laivaliikennereittejä.

Siten kaikki Napoleonin liittolaisten "mannerjärjestelmän" kanssa kauppaa tekevät laivat katsotaan vihollisiksi ja kauppasaarron alaisiksi.

Tällä tekosyyllä Britannia takavarikoi amerikkalaisia laivoja ja rahtitavaraa ja lähettää merimiehiä takaisin Yhdysvaltoihin amerikkalaisten laivanomistajien kustannuksella.

Britannia "houkuttelee" joitakin amerikkalaisia merimiehiä oman laivastonsa palvelukseen. Se kuitenkin väittää "houkuttelevansa" ainoastaan Britannian kansalaisuuden omaavia merimiehiä joiden paluukustannuksia amerikkalaiset laivayhtiöt eivät suostu maksamaan.

1807–1810

Britannia tarjoaa kiinniotetuille amerikkalaisille kauppiaille kuitenkin salaisesti "sopimusta" (itse asiassa kiristystarjousta) "tarkastaessaan" amerikkalaisia aluksia, takavarikoiden ne ja tuoden ne englantilaisiin satamiin.

Diili: joko menetät laivasi ja sen lastin lopullisesti tai matkustat Venäjälle ja ostat salaa hamppua Iso-Britannialle, joka maksaa kauppamiehille kullalla osan ennakkomaksuna ennen hampun tuontia ja loput sen jälkeen.

Samaan aikaan amerikkaisten sallitaan jatkaa omien hyödykkeidensä (rommin, sokerin, mausteiden, puuvillan, kahvin, tupakan) vaihtamista hamppuun tsaarin kanssa - tuplahyöty täten amerikkalaisille.

1808–1810

Juonikkaat jenkkikauppiaat, joiden vaihtoehtoina on joko brittikauppasaarron rikkominen ja laivojensa, niiden lastin ja miehistön takavarikoinnin riskeeraaminen tai brittien salaisina (laittomina) lisenssinhaltijoina toimiminen, turva- ja tuottotakuilla varustettuina, valitsevat suureksi osaksi jälkimmäisen vaihtoehdon.

Yhdysvaltojen Pietarin konsuli John Quincy Adams (josta tuli myöhemmin presidentti) huomauttaa vuonna 1809:

"Jopa 600 Amerikan lipun alla purjehtivaa klipperiä vieraili kahden viikon aikana Kronstadtissa" (Pietarin, entisen Leningradin satamassa) "lastaten pääasiassa kannabishamppua kuljetettavaksi (laittomasti) Englantiin ja Amerikkaan, jossa laadukaalle hampulle on valtavasti kysyntää".

(Bennis, John Q. Adams and the American Foreign Policy, New York, NY, Alfred A. Knopf, 1949.)

USA säätää vuonna 1809 kauppakieltolain, joka sallii laillisen kaupanteon kaikkien muiden Euroopan maiden paitsi Britannian ja Ranskan kanssa. Laki korvataan pian Maconin asetuksella, joka tekee kaupasta kaikkien valtioiden kanssa laillista.

1808–1810

Napoleon vaatii että tsaari Aleksanteri I lopettaa kaiken kaupankäynnin riippumattomien jenkkikauppiaiden kanssa koska heitä suostutellaan laittomiksi laivaajiksi Iso-Britannian hampulle.

Napoleon haluaa tsaarin sallivan ranskalaisten asiamiesten ja joukkojen sijoittamisen Kronstadtiin varmistamaan että tsaari ja hänen satamaviranomaisensa noudattavat sopimusta.

1808–1810

Tsaari sanoo "Njet!" huolimatta Ranskan kanssa solmimastaan sopimuksesta ja katsoo sormien läpi laittomien jenkkikauppiaiden toimia, todennäköisesti siksi, että hän tarvitsee suosittuja, tuottoisia kauppatavaroita, joita amerikkalaiset kuljettavat hänelle ja hänen ylhäisölleen ja koska hän saa kultaa jenkkien (laittomista) hamppuostoista Iso-Britannialle.

1809

Napoleonin liittolaiset hyökkäävät Varsovan herttuakuntaan.

1810

Napoleon käskee tsaaria lopettamaan kaiken kaupankäynnin amerikkalaisten kanssa! Tsaari vastaa sanomalla Venäjän irti Tilsetin sopimuksen osasta, joka edellyttää häntä lopettamaan hyödykkeiden myymisen puolueettomille amerikkalaisille laivoille.

1810–1812

Napoleon, raivostuneena siitä, että tsaari sallii Britannian laivastolle elintärkeän hampun viemisen Englantiin, kokoaa armeijansa ja hyökkää Venäjälle, suunnitellen rankaisevansa tsaaria ja lopettavansa hampun kuljettamisen Britannian laivastolle.

1811–1812

Englanti, joka on jälleen Venäjän liittolainen ja täysivaltainen kauppakumppani, estää yhä amerikkalaisia laivoja tekemästä kauppaa maanosan muiden maiden kanssa.

Britannia myös asettaa kauppasaartoon kaikki USA:n Venäjältä tulevat kauppiaat Itämerellä ja vaatii, että näiden on nyt ostettava salaisesti muut strategiset hyödykkeet heiltä (pääasiassa Välimeren satamista), erityisesti Napoleonilta ja hänen liitolaisiltaan mantereella, jotka ovat tässä vaiheessa tyytyväisiä saadessaan kaupaksi mitä tahansa ja kerätessään pääomaa.

1812

Yhdysvallat, jolta on evätty 80 % venäläisen hampun saannistaan, julistaa sodan kongressissa. [3]

Ironista kyllä, läntisten osavaltioiden edustajat ovat sodan puolella tekosyynään "painostetut" amerikkalaiset merimiehet. Merenkulkuosavaltioiden edustajat, peläten kaupankäyntinsä tyrehtymistä, taas puhuvat sotaa astaan, vaikka heidän laivastonsa, miehistönsä ja osavaltionsa ovat koetuksella asiassa.

Yksikään rannikon merenkulkuosavaltoiden senaattori ei äänestä Iso-Britannian vastaisen sodan puolesta, kun taas käytännössä kaikki läntisten osavaltioiden edustajat ovat sodan puolella, toivoen saavansa kaapattua Kanadan Britannian hallinnosta ja toteuttaakseen "Manifest destinyn" kutsumuskohtalon, siinä väärässä uskossa, että Iso-Britannia on liian kiireinen Napoleonin vastaisissa Euroopan sodissa suojellakseen Kanadaa.

On mielenkiintoista huomata että Kentuckyn osavaltio, merentakaista hamppukaupankäyntiä häiritsevän sodan suuri kannattaja, kehittää aktiivisesti omaa kotimaista hampputeollisuuttaan.

Vuoden 1812 aikaan amerikkalaiset laivat voivat noutaa hamppua Venäjältä ja palata takaisin kolme kertaa nopeammin kuin rahtaajat pystyvät kuljettamaan hamppua Kentuckysta itärannikolle maata pitkin (ainakin siihen asti kunnes Erien kanaali saadaan valmiiksi 1825; se lyhentää matka-aikaa dramaattisesti, jopa 90 %).

Läntiset osavaltiot voittavat kongressissa ja kesäkuun 18. 1812 USA on sodassa Britannian kanssa.

Amerikka ryhtyy sotaan Napoleonin puolella, joka marssii Moskovaan kesäkuussa 1812.

Napoleon kukistuu pian Venäjällä. Syynä ovat ankara talvi, venäläisten poltetun maan taktiikka, tuhansien kilometrien lumiset ja mutaiset huoltoreitit ja se, että Napoleon ei pysähdy ja uudelleenryhmitä joukkojaan ennen marssia Moskovaan, kuten alunperin oli suunniteltu.

Napoleonin joukkojen vahvuus on alussa 450 000 – 600 000 miestä. Vain 180 000 selviää takaisin.

1812–1814

Britannia huomaa USA:n vastaisen sodan alkuvaiheen menestyksen jälkeen (sisältäen amerikkalaisten aiemman Toronton, silloisen Kanadan pääkaupungin, polttamisen kostoksi suoritetun Washingtonin polttamisen) rahojensa ja sotaväkensä olevan tiukoilla kauppasaartojen, Espanjan ja Ranskan kanssa käytävien sotien ja uuden merillä kovapintaisesti toimivan Amerikan kanssa.

Britannia suostuu rauhaan ja allekirjoittaa sopimuksen USA:n kanssa joulukuussa 1814. Sopimuksen ehdot eivät anna kummallekaan osapuolelle juurikaan mitään.

Käytännössä Britannia suostuu siihen, että se ei enää koskaan sekaannu Amerikan merenkulkukauppaan.

Yhdysvallat taas suostuu antamaan täydet oikeudet Kanadalle ikuisesti (niin kuin teimmekin, lukuunottamatta "54-50 tai Taistelu" -rajakiistaa).

1813–1814

Britannia lyö Napoleonin Espanjassa ja karkottaa hänet Elbaan, mutta hän karkaa sadan päivän ajaksi.

1815

Britannia päihittää Napoleonin Waterloossa (kesäkuun 18. päivänä) ja karkottaa hänet St. Helenan saarelle Etelämantereen viereen missä hän kuolee vuonna 1821 ja hänen hiuksensa ja tietyt ruumiinosansa kaupataan matkamuistoiksi.

Tammikuu 1815

Traagisesti Britannian kannalta, yli kaksi viikkoa joulukuun 24. päivänä 1814 USA:n ja Britannian välillä allekirjoitetun Ghentin rauhansopimuksen jälkeen, Andrew Jackson kukistaa valtavat brittiläiset hyökkäysjoukot New Orleansissa (Tammikuun 8. 1815) samaan aikaan kun tieto rauhansopimuksesta matkaa hitaasti Atlantin yli.

1900-luku ja eteenpäin

Amerikkalaiset, britit, ranskalaiset, kanadalaiset ja venäläiset koulut opettavat kaikki lapsilleen omia, täysin erilaisia versioitaan historiasta mainitsematta käytännössä lainkaan hampun osuutta tähän sotaan (tai, amerikkalaisessa versiossa, mihinkään muuhun aikakauteen historiassa).

Alaviitteet

1. Tsaarien ja ortodoksisen kirkon hallinoimalla Venäjällä oli käytössä orja/maaorja/talonpoikaistyövoimaa hampun valmistamiseen vuoteen 1917 asti.
2. Yksi Amerikan suurimmista ulkomaankaupan alijäämistä muodostui, tälle vuosisadalle asti, hamppukaupasta Venäjän kanssa.
3. Crosby, Alfred, Jr., America, Russia, Hemp & Napoleon, Ohio State University Press, 1965. Tämä tilanne alkoi parantua vasta vuoden 1898 (Espanjan ja Amerikan sodan) Filippiinien valloituksen ja haltuunoton jälkeen, maan (halvan) "keltaisen" työvoiman ja manillan (abacan) ansiosta.
4. Adams, John Q., mikrofilmit, Mass. Historical Society, Boston, MA.

Kirjoittajan huomautus

Haluan pyytää anteeksi kaikilta historiaintoilijoilta näistä vuoden 1812 sotien hahmotteluista poisjättämiäni nyansseja (esimerkiksi Rothschildien, Illuminatin, pörssikeinottelujen yms. osuutta), mutta en halunnut kirjoittaa "Sotaa ja rauhaa". Se on jo tehty. Tarkoituksenani on, että lapsillemme opetettaisiin kouluissamme todenmukaista ja kattavaa historiaa eikä vesitettyä hölynpölyä, joka salaa oikeat tosiasiat ja tekee vuoden 1812 sodasta täysin käsittämätöntä ja näennäisen järjetöntä, kun sitä opetettavat opettajat, joilla ei ole pienintäkään käsitystä siitä, miksi kyseinen sota sodittiin. Mutta se ei ole ihme. Amerikkalaisilla opettajilla ei ole usein itselläänkään harmainta aavistusta syistä, joiden takia sota käytiin. Jos he tietävät syyt, he ovat useimmiten aivan liian pelokkaita opettamaan niitä.


Siirry lukuun:
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16
Loppusanat - Liitteet - Lisämateriaali

Bookmark and Share

banneri-pieni.png
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 2.5 License.