Loppusanat

HAMPPUMAAILMAN TILA, 2007

Se ei ole vielä ohi…

Istuessani tässä vuoden 2007 heinäkuussa, viimeistelemässä 11:ttä laitosta, Keisarin 16:tta painosta, huomaan muistelevani kaikkia tapahtuneita muutoksia vuodesta 1985, jolloin tämän kirjan ensimmäinen painos ilmestyi.

Hampputietoisuus on lisääntynyt dramaattisesti niistä ajoista – hyvinkin kymmentuhatkertaiseksi. Lukuun ottamatta Kapteeni Edin ja minun kaupassani olleita muutamia tuotteita, ei vuonna 1985 hampputuotteita ollut käytännössä lainkaan myynnissä koko läntisessä maailmassa, eikä liiemmin itäiselläkään pallonpuoliskolla. Tänä päivänä, heinäkuussa 2007, suuri valikoima hampputuotteita on kaupan tuhansissa amerikkalaisliikkeissä ympäri maata sekä tuhansissa liikkeissä ympäri maailman. Uusia myymälöitä hyppää hamppukaravaanin kyytiin päivittäin.

Tuotevalikoimien monipuolisuus vaikuttaa lähes yhtä loputtomalta kuin itse hampun monipuolisuus: paperia, vaatteita, kuituja, kankaita, saippuoita, shampoita, kosmetiikkaa, ihovoiteita, koneiden voiteluaineita, muoveja sekä laaja valikoima korkeita ravintoarvoja tarjoavia elintarvikkeita.

Olen optimistinen sen suhteen, että lääkekannabis tulee pian olemaan laillista liittovaltiotasolla. Äänestäjien aloitteiden perusteella lääkekannabis on laillistettu kymmenessä osavaltiossa sekä kahdessa osavaltiossa, Havaijilla ja New Mexicossa, osavaltion lainsäädännän kautta. New Mexicon laki tuli voimaan tässä kuussa, heinäkuussa 2007.

Kansainväliset yritykset, kuten The Body Shop 1600 myymälänsä kautta, ovat painokkaasti edistämässä hampun käyttöä. Valmistajat kuten Hanf Haus, Two Star Dog, Hempstead, Hempy’s ynnä muut, kasvattavat merkitystään päivä päivältä.

Aikakauslehdet, kuten High Times (USA), Cannabis Culture (Kanada), Hanf (Saksa), Treating Yourself (Kanada) ynnä muut tarjoavat ajantasaista näkökulmaa kasvavassa taistelussa hyötykäytön ja laillistamisen suhteen.

Huolimatta kaikista positiivisista muutoksista näinä aikoina, Bob Dylania mukaillen: "It doesn’t take a weatherman to know which way the wind is blowing".

jack.jpg

Istun täällä Pohjois-Kaliforniassa keskellä ennätyksellisen kuumaa vuosikymmentä – 15 peräkkäisen ennätyksiä rikkovan kuuman vuoden jälkeen. Kädessäni on lääkekannabista sisältävä jointti. Ilmaston lämpeneminen ja kasvihuoneilmiö jatkuvat päivä päivältä ja kuukausi toisensa perään, johtuen hallituksen tiedemiesten ylimielisestä välinpitämättömyydestä.

Etelänavan mannerjää, joka vastaa 90 % maailman jääpeitteestä, sulaa kymmenen kertaa nopeammin kuin arvioitiin vain 25 vuotta sitten. Jos tämä jatkuu nykyistä vauhtia, meriemme pinta ei nouse vain 0,3–0,9 metriä vaan niinkin paljon kuin 6–12 metriä! Tässä olisi vivahteita Kevin Costnerin tähdittämästä vuoden 1995 elokuvasta Waterworld.

Olen syvästi murheellinen ja raivoissani ajatellessani, että tämä järjetön, räjähdysmäinen ympäristömme tuhoaminen olisi kenties voitu jo kauan sitten välttää yksinkertaisesti viljelemällä hamppua paperin, muovin, kuidun ja energian lähteeksi, kuten Yhdysvaltain hallitus kehotti meitä tekemään vuonna 1916 (Bulletin 404, sivut 150–155), vuonna 1938 (Popular Mechanics) ja vuonna 1942 Yhdysvaltain hallituksen maatalousosaston sota-ajan elokuvassa "Hemp For Victory".

Vuonna 1970 suuret mediakanavat olivat hämmentävän avarakatseisia kannabiksen suhteen. Nuorisokulttuuri oli nousussa ja maan hiljaiset vaikuttivat valmiilta perimään maapallon armeija-teollisuus -yhdistelmältä. Vuoteen 1983 mennessä rahanahne, omatunnoton "minä-sukupolven" kapitalismi käännytti humanismin virtauksen. Nyt vuonna 2007, meillä on taas toivoa, kiitos Internetin!

Vuonna 1978, 202:n kansakuntana vietetyn vuoden jälkeen, noin 300 000 amerikkalaista oli vankeina osavaltion tai liittovaltion vankiloissa ja 150 000 piirikunnan putkissa (kaikista rikoksista yhteensä). Vankiloissa ja putkissa oli maanlaajuisesti vain 45 000 vartijaa, suunnilleen yksi vartija per 10 vankia. Tuohon aikaan koulujen ja yliopistojen rakentaminen oli kukoistava kasvuala. Koulujen rakentamiseen käytettiin vähintään viisinkertainen määrä rahaa kuin vankiloiden rakentamiseen.

Yhtäkkiä, hämmästyttävästi vuonna 1978 uusi vanginvartijoiden ammattikunnan julkaisu johti vanginvartijoiden ammattiyhdistysten ja vankeinhoidon toimihenkilöiden yhdistysten ym. johdon uudistumiseen ja muovasi aiemmin saamattomat vartijat yhdeksi maan poliittisesti voimakkaimmaksi lobbausryhmäksi.

Vartijoiden johtajisto halusi yhä pidempiä tuomioita aina vain vähäpätöisemmistä rikoksista, eikä hyvästä käytöksestä tullut saada helpotuksia tuomioon. Täten haluttiin turvata nopeasti kasvava vankimäärä. Reaganin aikana vartijoiden toivomukset toteutuivat.

Viimeisen 29 vuoden kuluessa vankeinhoidon vaikutusvaltaiset ammattiyhdistykset ovat tulleet suurimmaksi yksittäiseksi tukijaksi osavaltioiden lainsäätäjille – etupäässä republikaanipuolueelle. Nyt vuonna 2007, vankiloissa on lähes 2 miljoonaa ihmistä ja putkissa 800 000 ihmistä, rangaistuslaitoksen työllistäessä 300 000 vartijaa, noin yksi vartija kahdeksaa vankia kohden.

Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana vankiloiden rakentaminen ja vankiloiden työllistävä vaikutus ovat olleet USA:n suurimpien kasvualojen joukossa, kun taas liittovaltion ja osavaltioiden uusien koulujen kustannukset ovat vain noin viidennes vankilarakentamisen luvuista. Yhdysvaltojen (vapauden kansakunnan) väestömäärä on ainoastaan viisi prosenttia maailman koko väestöstä, mutta kaikista maailman vangeista 25 prosenttia viruu USA:n vankiloissa. Prosentit eivät ole sopusuhtaiset.

Minkälainen yhteiskunta rakentaa mieluummin vankiloita kuin kouluja?

Vuonna 2007 tuomioistuimet pyrkivät täyttämään vankiloiden sellit ääriään myöten täyteen vankeja vauhdilla, joka on käyttökuntoon valmistuvia sellejä nopeampi. Väkivallattomista rikoksista tuomittuja pidetään vangittuina osavaltion laeista riippuen keskimäärin kahdesta neljään kertaan kauemmin kuin vuonna 1978, sekä kahdesta neljään kertaan kauemmin kuin samassa osavaltiossa väkivaltarikoksista tuomittuja.

Marraskuussa 1996, Kalifornia hyväksyi lääkekannabista koskevan aloitteen (Proposition 215). Esitys hyväksyttiin 56 prosentin turvin, huolimatta laajasta vastustuksesta, jota radion, television ja lehdistön kautta esitettiin presidenttien (Ford, Carter, Bush ja Clinton) sekä Nancy Reaganin ja huumetsaari kenraali Barry McCaffreyn toimesta. McCaffrey matkusti edestakaisin osavaltiota anellen kalifornialaisia hylkäämään aloitteen. Huolimatta heidän yrityksestään, toimenpidealoite hyväksyttiin, saaden aikaan suuren määrän aloittavia kannabiksen kasvatukseen keskittyviä kerhoja. Tähän päivään mennessä lähes kaikki näistä kerhoista on suljettu yksi kerrallaan liittovaltion toimesta, räikeästi osavaltion lakeja ja kalifornialaisten enemmmistön mielipidettä uhmaten! Lähes kaikki näistä kerhoista ovat avanneet ovensa uudestaan mittavien juridisten kustannusten avulla. Nyt vuonna 2007, Kaliforniassa on yli 600 laillista lääkekannabiskerhoa, ja uusia avataan joka päivä.

Marraskuussa 1998 Alaskan, Washingtonin, Oregonin ja Arizonan (jo toistamiseen) äänestäjät hyväksyivät suurin enemmistöin samankaltaiset lääkekannabista koskevat aloitteet kuin Kaliforniassa marraskuussa 1996.

Nevadassa ensimmäinen aloite lääkekannabiksesta meni läpi vuoden 1998 äänestyksessä. Nevadan lain mukaan aloite täytyy voittaa kaksi kertaa. Aloite hyväksyttiin uudestaan vuonna 2000 ja siitä tuli laki vuonna 2001.

Lääkekannabis voitti myös Coloradossa, mutta osavaltion johto kieltäytyi vahvistamasta muutosta, vedoten erimielisyyksiin allekirjoitusten keruun tavoista. Kesäkuussa 1999 Yhdysvaltain korkein oikeus totesi allekirjoitukset laillisesti kerätyiksi. Aloite vahvistettiin marraskuussa 2000.

Washington D.C. äänesti kattavasta lääkekannabisaloitteesta. Edustajainhuoneen entinen jäsen Bob Barr (Georgia) lisäsi muutoksen 200 miljardin dollarin kaiken kattavaan kuluja käsittelevään lakialoitteeseen lokakuussa 1998, jossa määrättiin ettei rahaa mistään lähteestä voida käyttää Washington D.C.:n lääkekannabisaloitteen äänien laskemiseen. Edustajainhuoneen jäsen Barr ja vahvasti republikaanipainotteiset lainsäätäjät sekä edustajainhuoneessa sekä senaatissa määräsivät tietoisesti ja tarkoituksella ensimmäistä kertaa Amerikan historiassa, että yhdysvaltalaisen äänestyksen ääniä ei laskettaisi…

…Ällistyttävää, uskomatonta, anteeksiantamatonta!

Viimein syyskuussa 1999, liittovaltion tuomari määräsi marraskuun 1998 äänet laskettaviksi, lähes vuoden myöhässä. Aloite hyväksyttiin 69 prosentin turvin. Vuoden 1999 lokakuussa edustajainhuoneen jäsen Barr pyysi republikaanien lainsäätäjiä äänestämään lain käytäntöönpanoa vastaan. Nyt, vuonna 2007, Bob Barr on kääntänyt takkinsa täysin ja lobbaa marihuanaan liittyvien haittojen minimointia ajavan MPP:n (Marijuana Policy Project) puolesta. The Cox News Service raportoi 30. maaliskuuta 2007, että Barr (jota libertaaripuolue oli aiemmin kutsunut kongressivuosiensa "huonoimmaksi huumeiden vastaiseksi taistelijaksi") oli liittynyt libertaaripuolueeseen ja työskenteli yhteistyössä MPP:n kanssa. Hänen työsarkaansa kuului myös lobbaus "Barr Amendment"–lakialoitetta vastaan, jonka hän esitteli vuonna 1999 estääkseen lääkekannabiksen laillistamisen Columbian piirikunnassa. Barr ei kommentoinut työskentelystään MPP:n kanssa, mutta kertoi jättäneensä republikaanipuoluuen, koska se liikkui hänen mukaansa kohti suurta hallintaa ja kansalaisoikeuksien kaventamista.

30. päivä kesäkuuta vuonna 1997, Oregonin lainsäädäntöelin äänesti päättääkseen 24 vuotta kestäneen dekriminalisoinnin ja uudelleenkriminalisoidakseen kannabiksen, jopa sen siemenet. "Liberaalidemokraatti", kuvernööri Kitzhaber vahvisti sen "vastentahtoisesti" laiksi kolmas heinäkuuta vuonna 1997. Vahvistamisen jälkeen Kitzhaber sanoi uskovansa, että tässä laissa on pikemminkin kyse etsinnöistä ja haltuunotoista kuin marihuanan käytöstä.

Neljäs heinäkuuta vuonna 1997, leirinuotion äärellä kansallisessa Rainbow Gathering -tapahtumassa itäisessä Oregonissa joukko hamppuaktivisteja mukaan lukien minä, Jack Herer, päättivät rahoittaa allekirjoitusten kerääjien palkkauksen estääkseen kannabiksen uudelleenkriminalisoinnin. The Portland Oregonian, Oregonin suurin sanomalehti, ennusti kyselyjensä perusteella, että häviäisimme kaksi ääntä yhtä vastaan -erolla. Allekirjoituksia tulisi kerätä 87 päivän aikana riittävä määrä, arviolta 100 000 kappaletta, jotta lainsäädäntöelimen äänestystulos ja kuvernöörin allekirjoitus voitaisiin kumota ja pitää kannabis dekriminalisoituna vuoden 1998 marraskuun vaaleihin saakka. The Oregonianin ennusteesta poiketen, sen sijaan, että olisimme hävinneet kaksi ääntä yhtä vastaan -erolla, me voitimme kaksi yhtä vastaan, näin estäen uudelleenkriminalisoinnin!

2. marraskuuta 1999, Mainen äänestäjät hyväksyivät osavaltion laajuisen aloitteen musertavalla 61 prosentin kannatuksella, jolla tehtiin marihuanasta laillista lääkärin määräämänä. Lääkekannabis on nyt laillista koko länsirannikolla ja itärannikko alkaa seurata perässä.

25. huhtikuuta vuonna 2000, Havaijin senaatti hyväksyi lakialoitteen, joka poisti osavaltion tasolla rikosoikeudelliset seuraukset vakavasti sairaita ihmisiä kohtaan, jotka käyttivät marihuanaa lääkärinsä hyväksynnällä. Laki oli ensimmäinen laatuaan, joka tapahtui osavaltion lainsäätäjien aloitteesta eikä yleisestä aloitteesta. Havaijin kuvernööri Benjamin J. Cayetano vahvisti lain allekirjoituksellaan 16. kesäkuuta 2000.

Tervejärkisyys – maailmanlaajuinen trendi

6. heinäkuuta vuonna 2000, Portugalin parlamentti äänesti dekriminalisoidakseen laittomien huumausaineiden (kuten kannabiksen ja heroiinin) käytön, sekä päätti, että huumeiden käyttäjiä tulee kohdella sairaina henkilöinä, jotka tarvitsevat sairaanhoidollista apua. Tähän saakka huumeiden käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta omaan käyttöön on voinut saada jopa vuoden mittaisen vankilatuomion. Espanja ja Italia ovat jo dekriminalisoineet huumausaineiden käytön ja pienten määrien hallussapidon.

(Lisäksi vuoden 2004 alussa Britanniassa kannabiksen luokitusta huumelainsäädännön perustana olevassa huumausaineluokituksessa muutettiin B-luokasta lievimpään C-luokkaan, suuressa osassa Saksaa pienistä kannabismääristä ei ole käytännössä rangaistu vuodesta 1994 lähtien, Belgia dekriminalisoi käytön vuonna 2001, Kanadassa ja Australiassa käytännöt ovat melko sallivia jne. Katso Kannabislainsäädäntö Euroopassa ja Legality of cannabis - suom.huom.)

Vaikka osavaltiotasolla onkin tapahtunut muutoksia lääkekannabista koskevissa laeissa, tuntuu siltä, että niiden toteuttaminen ja tulkinta on varsin erilaista piirikunnittain. Yksittäiset piirikunnat tuntuvat vakiinnuttavan omanlaisensa toleranssin ja ohjeistukset syyteharkintaa varten.

Esimerkiksi yksin Kaliforniassa on kaupunkeja ja kuntia kuten Oakland, joka sallii 144 kasvia, Arcata 44 kasvia, Tehama 18 kasvia, Mendocino County 25 kasvia ja Lake County 6 kasvia (paitsi jos lääkärisi ei vahvista todistustasi). Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Kaliforniassa hyväksytyn aloite 215 jälkeen marihuanan ei-lääkekäyttäjien pidätykset hallussapito- ja kasvatusrikoksista ovat lisääntyneet 12 prosenttia jo ennestään korkeista, ennätyksellisistä luvuista.

Oikeustoimet lääkekäyttäjiä vastaan jatkuvat edelleen. Kerron seuraavaksi tarinan ystävästäni. Olen varma, että teillä jokaisella on vastaavia tarinoita kerrottavana. Syyttömiä vainotaan edelleen. Sen vuoksi meidän tulee puolustaa oikeuksiamme muuttamalla lakeja.

Sairailta ja kuolevilta ei tule evätä parempaa elämänlaatua!

Todd McCormick, 36, kärsi syövästä ikävuosien 2 ja 15 välillä, mistä johtuen hänen viisi ylintä selkänikamaansa jouduttiin jäykistämään. Vuonna 1978, Toddin ollessa yhdeksänvuotias, hänen äitinsä Ann McCormick luki Good Housekeeping -lehden perhelääkärikolumnin, jossa kerrottiin kannabiksen hyödyntämisestä glaukooma- ja syöpäpotilaiden kemoterapiahoidon aikana. Artikkelissa kerrottiin marihuanan hyödyistä pahoinvoinnin ja ruokahaluttomuuden suhteen. Nämä olivat nimenomaan Toddin oireita! Hän ei pystynyt syömään, voi pahoin, ruoka sai hänet pahoinvoivaksi ja ruuan puute heikensi häntä.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Toddin kasvaimet alkoivat oireilla ja kemoterapiahoito alkoi jälleen. Erään hoitokerran jälkeisellä kotimatkalla Toddin äiti sanoi veltolle Toddille, että tämän tulisi käydä pitkäkseen auton lattialle ja polttaa jointti. Muistettakoon, että Todd oli tuolloin vasta 9-vuotias. Kun he saapuivat kotiin Todd pystyi ensimmäistä kertaa hoidon jälkeen nousemaan itse autosta ja kävelemään kainalosauvojen avulla taloon asti. Sitten hän jopa istui pöytään ja söi päivällistä! Pitkästä aikaa hän oli taas löytänyt ruokahalunsa…

Seuraavana päivänä hoidon jälkeen, Ann pyysi taas Toddia istumaan auton lattialle ja polttamaan marihuanajointin. Tulokset olivat taas samat. Se johtui marihuanasta! Haltioissaan Toddin äiti lähti tapaamaan lääkäreitä kertoakseen mitä oli tapahtunut. Tapahtuneesta kuultuaan lääkärit vaikenivat ja sanoivat lääkekannabiksen hankkimisen kestävän liian kauan, jotta siitä voitaisiin hyötyä. Tosiasiassa he pelkäsivät liittovaltion lakeja, jälkiseurauksia, rangaistuksia ja lääkärilupiensa ja toimeentulojensa vaarantumista, mikäli he suosittelisivat marihuanaa hoitomuotona. Tämä kaikki siitä huolimatta, että marihuana todella auttaisi Toddia. Kun Ann oli lähdössä, eräs lääkäreistä tuli puhuttelemaan häntä ja kysyi saisiko hän hankittua lisää kannabista. Ann ihmetteli kysymystä, mutta vastasi myöntävästi. Lääkäri neuvoi häntä jatkamaan samaan malliin, mutta pitämään suunsa kiinni siitä! Ja niin Ann myös teki. Siitä päivästä eteenpäin Todd käytti marihuanaa lieventääkseen kipujaan ja kärsimyksiään. Vuonna 1997 Bel Airessa, Kaliforniassa, Todd osallistui kokeeseen, jossa kokeiltiin erilaisten kannabiskasvien hyödyntämistä kipujen ja sairauksien lievityksessä. Kasveja eri kasvuvaiheissa (ennen kukintaa, kukinnan jälkeen, kasvuvaiheessa jne.) ja kasvien eri vaikuttavia ainesosia (kannabinoideja, kannabidiolisia öljyjä, tetrahydrokannabinolia) tutkittiin vaikutustensa osalta. Todd oli kirjoittamassa pikkutarkkaa tutkimuskirjaa aiheesta kun hänet pidätettiin DEA:n toimesta 29. heinäkuuta 1997, syytettynä liittovaltiotason salaliitosta ja laittomasta viljelystä.

3. marraskuuta 1999, Todd McCormickilta evättiin mahdollisuus vedota lääketieteellisiin syihin oikeudessa, joten 19. marraskuuta 1999 hän myönsi syyllisyytensä. Maaliskuun 27. päivänä vuonna 2000, hänet tuomittiin viideksi vuodeksi liittovaltion vankilaan.

Tämän lisäksi Toddin kustantaja, Peter McWilliams, 35 viiden kirjan kirjoittaja (5 New York Timesin bestselleriä), pidätettiin heinäkuussa 1998 DEA:n toimesta. McWilliams oli kärsinyt vuodesta 1996 asti AIDS:sta ja syövästä. Hänen väitettiin osallistuneen salaliittoon Toddin "marihuanaoperaation" tukemiseksi ja syyllistyneen marihuanan tuotantoon, aikeena myydä marihuanaa paikalliselle ostajien kerholle. Kaikki tämä – mikäli olisi ollut totta – olisi ollut hänen laillinen oikeutensa Kalifornian osavaltion alueella. McWlliams totesi suorasanaisesti, ettei ollut koskaan kasvattanut marihuanaa eikä hyötynyt yhdenkään jointin myynnistä, minkä myös hänen yhteistyökumppaninsa sekä jopa vihamiehensä vahvistivat.

Peter pakotettiin sopimaan juttu ja tuomio oli tarkoitus julistaa heinäkuussa vuonna 2000. Hänet tuomittaisiin 0–5 vuodeksi, ilman mahdollisuutta valitukseen. 14. kesäkuuta vuonna 2000, Peter McWilliams menehtyi.

Hänen takuita vastaan vapauttamisensa (jonka vuoksi hänen äitinsä 50 vuotta asuttama kotitalo pantattiin) ehtojen mukaan hänen tuli pidättäytyä marihuanan käytöstä. Marihuana oli ainoa lääke, joka pystyi lievittämään hänen AIDS- ja syöpähoitojensa aiheuttamaa pahoinvointia. Ilman marihuanaa Peter, kuten sadat tuhannet ennen häntä, pystyi hädin tuskin nielemään kemoterapian vaatimat "koktailit", joita hänen piti ottaa päivittäin. Koska hänelle ei suotu lääkekannabista, hän sairastui ja hänen elämänsä päättyi omaan oksennukseensa tukehtumiseen.

Hallitus tavallaan murhasi hänet takuuehtojen avulla. Sairailta ja kuolevilta ei pitäisi evätä mahdollisuutta parempaan elämänlaatuun!

9. elokuuta 1999, DEA määräsi maan tullilaitoksen takavarikoimaan kaikki hampunsiemenien lähetykset Kanadan rajalla sekä testaamaan ne THC:n tai THC:n hiukkasten (10 miljoonasosaa) varalta. Tämä aiheutti kohtuuttomia kustannuksia hampunsiemeniä myyville yrityksille, joista monet menivät nurin takavarikkojen aiheuttamien taloudellisten vaikutusten vuoksi.

Kaikki lähetykset ja autolastit takavarikoitiin tullilaitoksen toimesta. Joulukuussa 1999, amerikkalaiset poliitikot saivat käskyn kumottua ja tullilaitos myöntyi päästämään hiukkasia sisältävät tuotteet, kuten shampoot, saippuat, linnunsiemenet, hamppuruuat ja muut vastaavat rajan yli. Tuotteet vapautettiin teoriassa, mutta niitä säilytettiin silti Yhdysvaltain tullin varastoissa. 12. tammikuuta vuonna 2000, valkoisen talon huumetsaari Barry McCaffrey ohitti DEA:n, joka oli vetäytynyt vaatimuksista takavarikkojen suhteen. McCaffrey määräsi henkilökohtaisesti tullia takavarikoimaan kaikki tuotteet, joissa on vähäisiäkään määriä THC:tä. Barry McCaffreyn mukaan nollatoleranssi on nollatoleranssi huolimatta siitä, että tarvittaisiin tuhansia kiloja hampunsiemeniä saadakseen tarpeeksi THC:tä vastaamaan edes yhtä jointtia.

Hamppushampoon virtsatestaus

Kenraali McCaffreyn mukaan työnhakijoille, työntekijöille, kokelaille, ehdonalaisvalvonnassa oleville ja vangeille tehtävissä virtsa- ja hiustesteissä voi näkyä syövätkö nämä henkilöt hampunsiemeniä tai hamppukarkkeja tai jopa käyttävätkö he hamppushampoota. Hampputuotteiden kielto on McCaffreyn mukaan perusteltavissa sillä, että ne luovat THC-testauksissa vääriä positiivisia tuloksia.

Yritykset käyttävät miljoonia dollareita huumetesteihin, jotka eivät enää ole tarkkoja ja siitä syystä amerikkalaisilta evätään mahdollisuus käyttää hampusta saatavaa terveellistä ravintoa, puhumattakaan parhaasta mahdollisesta paperista, polttoaineesta ja kuidusta mitä maa päällään kantaa. Samanaikaisesti muut kansakunnat käyttävät yhä enenevässä määrin hyödykseen tätä Jumalan siunaamaa luonnonihmettä ihmisille, linnuille ja makeanveden kaloille.

Myönteinen marihuanatutkimus on ollut tarkoituksellisesti kielletty Yhdysvalloissa joulukuusta 1976 lähtien. Muut maat tiedostavat marihuanan lääketieteelliset mahdollisuudet ja ymmärtävät, että tutkimuksen on jatkuttava.

11. marraskuuta 1998, House of Lords Select Committee on Science and Technology totesi "Cannabis, the Scientific and Medical Evidence"-raportissaan, että kliiniset kokeet kannabiksen käytöstä multippeliskleroosin ja kroonisen kivun hoidossa tulisi ymmärtää kiireellisinä toimina (9th Report, HL Paper 151 Session 1997–98). Raportti kehotti hallitusta siirtämään kannabis ja kannabiksen hartsi listalta 1 listalle 2, jotta lääkärit voisivat määrätä kannabista lääkkeeksi, vaikka lisensoimattomaksi lääkkeeksi ja mahdollistaa lääkäreitä ja apteekkareita toimittamaan tätä määrättyä lääkettä. Pitäytyäkseen toiminnassaan Yhdysvaltojen politiikan ja käytäntöjen mukaisina Yhdistynyt kuningaskunta torjui raportin. Huolimatta alkuperäisestä hylkäämisestä, kliiniset kokeet kannabiksen vaikutuksesta krooniseen kipuun aloitettiin huhtikuussa 2000.

Vuoden 2000 maaliskuussa Britannian parlamentin ylähuoneen (House of Lords) suosituksiin liittyen, israelilainen lääkealan yritys Pharmos ilmoitti, että kanna­bi­noidijohdannainen dexanabinol voi suojella terveitä aivosoluja aivo­halvauksen jälkeen estämällä välittäjäaine glutamaatin tuotantoa.

Brittiläissyntyisen biologin Aidan Hampsonin johtama ryhmä, joka toimi U.S. National Institute for Mental Health -instituutissa Marylandissa, havaitsi, että kaksi kannabiksen aktiivista ainesosaa, yhdisteet nimeltä THC ja kannabidioli, ehkäisevät aivokudoksen vaurioita laboratorio-olosuhteissa. (Hampson, A.J., et al., 1998 Cannabidiol and Tetrahydrocannabinol are neuroprotective antioxidants; proceedings of the National Academy of Sciences 95 [July 7]).

Sen jälkeen on todistettu, että kannabidioli on paras hoitomuoto muille neurologisille häiriöille, kuten Parkinsonin tautiin sekä Alzheimerin tautiin.

NIMH raportoi, että marihuanan savu on ainoa tunnettu lääke, joka pysäyttää aivovaurion halvauksen jälkeen. Tämä tapahtuu (1) valtimoita laajentamalla, mahdollistaen tukosten kulkemisen vaarattomasti aivojen läpi sekä (2) pysäyttämällä veritukoksen aikana aivosoluja myrkyttävän ja tuhoavan glutamaatin tuotannon.

Arviolta 600 000 amerikkalaista vuodessa saa aivohalvauksen ja maailmanlaajuisesti yli 5 miljoonaa ihmistä kärsii aivohalvauksesta, päätraumasta tai muista vaivoista liittyen hermostollisiin solukuolemiin. Noin 350 000 näistä viidestä miljoonasta tapauksesta tapahtuu välittömästi leikkauksen jälkeen tai sen aikana, johtuen veren tihentymisestä, nukutuksen hiljentämästä aineenvaihdunnasta tai muusta vastaavasta. Vain yksi imaisu marihuanasavukkeesta halvauksen jälkeen voisi riittää estämään vakavien vaurioiden aiheutumista. Jopa Iowan ojanpohjalla kasvanut hamppu estäisi jälkivaikutukset 95 prosentissa kaikista aivohalvaustapauksista, käytännössä lopettaen aivohalvauksista johtuvat halvaantumiset, puhekyvyn menetykset ja koomatapaukset. Aivohalvaus on Yhdysvalloissa kolmanneksi yleisin kuolinsyy.

Monet aivohalvauksen saaneista eivät tapahtuman jälkeen ymmärrä saaneensa halvausta, johtuen aivovamman aiheuttamasta sekavuudesta.

Noin 150 000 ihmistä kuolee Yhdysvalloissa vuosittain aivohalvausten seurauksiin tai halvauksiin liittyviin komplikaatioihin! Tämä luku voisi lääkekannabiksen avulla teoreettisesti olla niinkin alhainen kuin 7500. Toiset 150 000 halvaantuvat täysin tai osittain ja joutuvat käyttämään kävelykeppejä tai rollaattoreita. Tämä kaikki siitä syystä, että heidän ei sallita polttaa jointtia heti aivohalvauksen jälkeen. Se on ainut lääke maan päällä, joka PYSÄYTTÄÄ aivohalvauksen vauriot, heti paikalla, muutamassa sekunnissa! Nykyiset toimenpiteet kestävät kuusi tuntia tai kauemmin, jolloin vahinko on oikeastaan jo tapahtunut. Vuoden 1999 maaliskuussa, the Institute of Medicine (IOM) totesi raportissaan, ettei marihuanalle ole selkeää vaihtoehtoa kroonisten sairausten, kuten kipujen tai AIDS:n, helpottamiseen!

Lääkekannabiksen vastustajat ovat olleet sitä mieltä, ettei kannabista tulisi käyttää lääkkeenä, koska se aiheuttaa riippuvuutta. Tämä väite on täysin irrelevantti siitä syystä, että moni lääkkeenä käytettävä aine on korkeaa riippuvuutta aiheuttava. IOM totesi raportissaan, ettei marihuanalla ole merkittävää addiktoivaa vaikutusta. Raportissa todetaan, että jotkut marihuanan käyttäjät kehittävät riippuvuuden, mutta vieroitusoireet ovat lieviä ja lyhytaikaisia.

Porttiteoria on sosiaalinen teoria

IOM:n raportti totesi myös, että porttiteoria on sosiaalinen teoria. Kannabiksen/marihuanan farmakologiset ominaisuudet eivät edesauta muiden huumausaineiden käytön kehittymistä. Sen sijaan marihuanan laillinen status tekee siitä porttihuumeen. Toisin sanoen, todellinen portti koviin huumeisiin löytyy marihuanan käytön kieltämisestä, ei marihuanasta itsestään!

IOM sanoo myös, ettei marihuanasta ole todettu aiheutuvan immunologisia vaurioita ihmisille, huomattavista tutkimuksista huolimatta. Huolimatta pakkomielteistä polttamisen haittojen löytämiseen, marihuanan ei ole vieläkään todistettu aiheuttavan keuhkosyöpää tai mitään muutakaan pahanlaatuista sairautta.

Toronton yliopiston tutkija Alison Smiley teki tutkimuksen, jonka mukaan marihuana ei ole syynä ajoneuvo-onnettomuuksiin. Hänen tuloksensa esiteltiin American Academy:n Forensic Sciences symposiumissa Floridassa, helmikuussa 1999. Hänen tutkielmansa julkaistin myös torontolaisen Centre for Addiction and Mental Health:n julkaisussa "Health Effects of Cannabis" maaliskuussa 1999.

Tuoreet tutkimukset liikenneonnettomuuksista useista maista selvittävät, ettei marihuanalla yksistään kohtuullisin annoksin nautittuna ole suurta vaikutusta kuljettajan onnettomuustodennäköisyyden nousemiseen – toisin kuin alkoholilla, sanoo apulaisprofessori Smiley, Mechanical and Industrial Engineering -osastolta. Marihuana heikentää ajokykyä, mutta ei alkoholin tavoin vaikuta kuljettajan harkintakykyyn. Marihuanaa nauttineet kuljettajat pysyvät tietoisina heikentyneestä ajokyvystään, jolloin he hiljentävät ajovauhtia ja ajavat varovaisemmin tätä kompensoidakseen, Smiley selvittää.

"Marihuanan polttamisen ja autoilun riskejä yliarvioidaan."

– Alison Smiley, Toronton yliopisto

Smiley sanoo, että molemmat aineet heikentävät suoritusta. Marihuanaa nauttineet henkilöt kuitenkin vähentävät huumeen vaikutusta suoritukseen varovaisella käytöksellään. Heidän käytöksensä on sopeutuneempi heikentyneeseen suorituskykyyn, kun taas alkoholia nauttineet tapaavat ajaa riskialttiimmalla tavalla.

Smileyn mielestä hänen tutkimustuloksensa tulisi ottaa huomioon keskusteltaessa pakollisista huumetesteistä kuljetusvälineiden – kuten rekan tai junan – kuljettajille, kuten myös lääkekannabiksen dekriminalisoinnissa. Smileyn mukaan vallalla on käsitys, jonka mukaan marihuanan oletetaan lisäävän liikenneriskiä, koska marihuana on laitonta. Tämän oletuksen sijaan tulisi pitäytyä faktoissa.

Kalifornian, San Diegon yliopiston (UCSD) tiedemiesten johtama tutkimusryhmä on demonstroinut kannabinoidireseptorien levinneisyyttä verkkokalvolla, joka indikoi tärkeätä roolia kannabinoideille (yhdisteiden luokka, johon marihuanan ja hasiksen psykoaktiiviset ainesosat kuuluvat) verkkokalvon toiminnassa ja kenties näössä yleisestikin.

7. joulukuuta 1999 Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -julkaisussa UCSD:n tutkijat kuvailivat ensimmäistä kertaa kannabinoidien aktivoimien solureseptorien proteiinien täsmällisiä levinneisyyttä sekä vaikutuksia verkkokalvon toimintoihin.

Nämä löydöt voivat tarjota vastauksen monimutkaiseen ja kiehtovaan kysymykseen siitä, miten verkkokalvo muuntaa valon merkitykselliseksi informaatioksi aivoille.

Vuoden 2000 maaliskuun numerossa Nature Medicine -julkaisussa, tutkimusryhmä Complutensen yliopistosta ja Espanjan Madridin yliopistosta ilmoittivat löydöksistään rotta- ja hiiritutkimuksessaan. Heidän mukaansa marihuanan aktiivinen ainesosa THC tappoi kasvainsoluja pitkälle edistyneissä pahalaatuisissa glioomatapauksissa, 100 prosenttisesti tappavassa syövässä.

Tutkijat ruiskuttivat kannabinoideiksi kutsuttuja aktiivisia yhdisteitä suoraan aivosyöpään. Johtava tutkija Manuel Guzman sanoo heidän huomanneen hämmästyttäviä kasvua ehkäiseviä vaikutuksia. THC, ensimmäistä kertaa, hävitti aivokasvaimet kolmannekselta rotista ja noin kolmannes rotista eli huomattavasti pidempään kuin lääkintää saamattomat rotat, jotkut jopa kolminkertaisen ajan.

Laboratoriotutkimukset osoittivat THC:n tuhoavan glioomasoluja, samalla jättäen normaalit aivosolut vahingoittumiksi. Huume aiheutti seramideiksi kutsuttujen rasvamolekyylien lisääntymistä, joka aiheutti kuolemankierteen syöpäsoluissa.

Guzman testasi THC:tä hyvin pienillä annoksilla ja hyvin myöhäisessä vaiheessa, hoitamattomien hiirien alkaessa jo kuolla. Hän ennustaa THC:n toimivan paremmin aikaisemmin annettuna.

Vaikuttaa siltä, että mitä enemmän kannabiksen lääkinnällisiä ominaisuuksia tutkitaan, sitä enemmän ymmärrämme, kuinka arvokas lääke kannabis on (Alzheimerin tautiin, aivohalvaukseen, syöpäkasvaimiin, glaukoomaan, multippeliskleroosiin, kipuun, pahoinvointiin, ruokahaluttomuuteen, lihasten relaksointiin ja ties mihin vielä). Meidän on vaadittava marihuanatutkimuksen sallimista. Jos se voi pelastaa ihmishenkiä tai edes parantaa yhdenkin ihmisen elämänlaatua, tätä lääkettä on tutkittava. Meidän on heitettävä menemään vuosikausien väärät ja harhaanjohtavat tiedot ja etsittävä totuutta.

Olen puhunut lukuisten ihmisten kanssa, joiden mukaan ennen marihuanan käyttöä he tunsivat kuolevansa AIDS:iinsa tai syöpäänsä, mutta marihuana lääkkeenä auttaa heitä sen sijaan tuntemaan elävänsä syöpänsä tai AIDS:insa kanssa.

Vuonna 2007, vaikka hampputulevaisuus näyttää lupaavalta, hallituksen ja DEA:n hellittämättömyys säilyttää Anslingerin absurdit ja alistavat lait vuodelta 1937 jatkavat kivun ja kärsimyksen tuottamista kaikille amerikkalaisille. Tämä huolimatta siitä, että CNN:n tuoreessa kyselyssä 95 % Yhdysvaltain kansalaista kannattaa lääkekannabiksen laillistamista! Aikaisempi kalifornialaiskysely ilmoitti 40 prosentin kannatusta laillistamiselle sekä teolliselle, lääkinnälliselle, ravitsemukselliselle ja henkilökohtaiselle käytölle yli 21-vuotiaille.

Harras toiveeni on, että näemme ainoastaan hetkellistä pimeyttä ennen vääjäämätöntä aamunkoittoa.

jacksignature.jpg
Jack Herer,

Pohjois-Kalifornia, heinäkuussa 2007


Jatka sivulle: Liitteet


Siirry lukuun:
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16
Loppusanat - Liitteet - Lisämateriaali

Bookmark and Share

banneri-pieni.png
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 2.5 License.